Onko kielesi oikeassa asennossa, kun puhut toiselle? – Jäisitkö katumaan sanojasi, jos ne olisivat viimeiset, mitä voisit puolisollesi sanoa?

Tänään minua koskettaa Maarit Feldt-Rannan kuolema. Olen lukenut moneen kertaan Ilta-sanomien juttuja Feldt-Rannan ja hänen kihlattunsa rakkaudesta: aikuisesta rakkaudesta ja viime joulun kihlauksesta. Sydän särkyy, kun ajattelee, että kihlajoulua seuraavana jouluna heistä kahdesta toinen on poissa.

Olen itse saanut aikuisella iällä, eron ja yksinäisten vuosien jälkeen, tavata uudelleen lapsuuden- ja nuoruudenystäväni, rakastua ja kihlautua. Tiedän nyt, miltä tuntuu kohdata se, jonka kanssa kaikki tuntuu asettuvan sellaiseen asentoon, missä elämän palapelin palaset olisivat mielestäni voineet aina olla. Samaistun siis aika vahvasti ex-kansanedustajamme ja hänen miehensä tarinaan.

Miten epäreilulta mahtaa tuntua siitä, joka jää, kun kuolema ottaa pois kaikkein rakkaimman. Olen lukenut läheisensä menettäneiden facebook-sivustoa ja miten riipaisevaa on nähdä sitä valtavaa ikävää, joka hyvän puolison jälkeen jää.

Puolison voi menettää muutenkin kuin kuoleman kautta. Joskus rakkaus haalenee ja kuolee. Joku menettää puolisonsa erolle, päihteille, työlle, toiselle naiselle tai miehelle, sairaudelle. On monta tapaa jäädä yksin.

Minulle aikuinen rakkaus on tuonut mukanaan myös menettämisen pelon. Ei hallitsemattoman vaan sellaisen, joka kertoo, että jokainen päivä on arvokas enkä haluaisi käyttää yhteisestä ajasta yhtään päivää turhaan riitelyyn tai muuhun, millä ei ole mitään arvoa. Aikuisena ymmärtää jo sen, että elämä on hauras.

Ei elämää voi elää kuin viimeistä päivää, mutta niin ehkä voisi yrittää elää, että on aina valmis katsomaan itseä sillä tavalla peiliin, että tietää itse tehneensä kasapäin rakkauden tekoja. Joskus rakkauden teko on sitäkin, että lähtee pois suhteesta, jossa ei ole hyvä olla.

Mieheni sanoo, että toiselle puhuessa on hyvä pitää sydän kielen päällä. Minusta tuo on kauniisti sanottu. Sydämensä voi pitää myös omien käsien päällä. Sen voi pitää koko iholla, kun toista koskettaa. Sydän voi olla silmissä, kun toista katsoo. Harvoin kaduttaa se, että on ollut lempeä, rakastava, huomioiva ja sanansa tarkoin valitseva.

Terveisin, Miia Moisio