Olla pehmeänä toisen käsissä

Rakkauden pitäisi antaa mahdollisuus olla pehmeänä ja muovautuvana. Minä tarvitsen rakkaudessa sitä, ettei minun tarvitse olla jonkinlainen, yhdenlainen, tietynlainen, vaan saan tulla rakkaudessa sellaiseksi kuin tulen.

Rakastaja on se, joka antaa luvan ja mahdollisuuden olla avoin – olla avoin kysymys minusta. Juuri sellainen kumppani rakastettuni minulle on. Siksi elän niin lähellä häntä ja häntä kohti. Se on niin nautinnollinen tapa olla.

Silloin kun vuorovaikutus on rakkautta, se on suloisesti neuvottelevaa. Siinä ei ole pakottamista eikä kiskomista, vain reagointia toiseen. Se on samanlaista vuorovaikutusta kuin kehojen välillä on silloin, kun maataan tiiviisti sylikkäin sängyllä ja lähdetään kierittelemään ympäri. Voidakseen kieriä yhdessä, pitää neuvotella liikkein, tunnustella ja mukailla, olla jäntevänä mutta pehmeänä.

Rakkaus toteutuu olemisena pehmeästi rakastajan käsivarsilla. Olemaan antautuneena; sekä olemaan, että antautuneena, ja molempia yhtaikaa.

Mihin rakkauden pehmeyttä tarvitaan kehossa ja mielessä? Minusta se on elämän luonteen mukaista. Sehän on jatkuvasti muokkautuvaa. Elämä ei ole valmis, eikä kasvu lopu niin pitkään kuin elämää jatkuu.

Olen onnellinen, kun saan rakastettuni kasvoilla ja katseessa lukea kysymyksen: Kuka sinä olet? Kerro minulle kuka olet? Näytä minulle se, millainen olet? Hänen rakkautensa on minulle niin avara, että minä voin tulla sen piiriin pehmeänä, sulavana, virtaillen. Kuin hyväily.

Tällaisten kokemusten ei pidä olla satunnaisia. Kaikkialla muualla olemiseen kohdistuu erilaisia roolivaatimuksia ja edellyttämisen prosesseja, vaatimuksia ja rajoituksia.

Siksi on niin tärkeää, että se vuorovaikutus, jossa joka päivä rakastettuni kanssa eletään, on pehmeyden kokemista. Siihen herään toisen iholta, sellaisessa tunnelmassa nousen ja näytän itseni hänelle, kuljen päivään, tulen kohtaamisiimme, puhun ajatuksistani ja näytän tunteitani.

Minä koen näin avointa ja syvää rakkautta, koska koen että saan olla rakastetulleni niin vapaana määritelmistä. Hän on hämmästyttävä ja ihmeellinen siinä, kuinka hän kykenee ottamaan minut vastaan niin ennalta määrittelemättä. Hänellä on kyky tarjota minulle avoin tila. Hän ottaa minut vastaan siten.

Pehmeys ei ole mitättömyyttä tai heikkoutta tai vajautta – se on luovaa ja uudistuvaa olemista. Pehmeys on tunnustelevaa kosketusta ja herkkää, joustavaa vahvuutta. Ei kai onnellisuudenkaan tunnetta koeta raudanlujuutena ja kulmikkuutena? Ainakaan minä en koe. Olla pehmeästi onnellisena, se on hyvä.

Minuus voi hyvin, kun sitä kutsutaan olemaan kahlehtimatta. Pehmeydelle tulee tilaa kutsumalla sitä lempeydellä.

Sanoin rakastetulleni kerran, että hän on minulle niin kiltti, ei yhtään kova. Hän ei tallo minua. Hän ei sano minulle millainen minun pitää olla. Hän sanoo: kerro sinä minulle, kuka olet. Näytä mitä kaikkea olet. Tänään ja huomenna, ja uusina päivinä.