Olisitko avoimempi jonkun toisen kanssa?

Kiinnitän nykyään parisuhteissa eniten huomiota yhteen seikkaan: avoimuuteen. Olen aiheesta paljon myös kirjoittanut. Tässäkin tekstissä on siis kyse vain minun havainnoistani, eivät ole siis tutkimustietoa tai muuta faktaa vaan omin silmin havaittua.

On ilmiselvää, kun eroseminaarityötä teen, että iso osa parisuhteiden ongelmista johtuu kohtaamattomuudesta, avoimuuden puutteesta ja puhumattomuudesta. Samaa asiaa kaikki – puhutaan yhteydestä ja sen luomisesta ja ylläpitämisestä.

Hassuinta minusta on se, että usein juuri ne, jotka eivät pysty avoimuuteen ja puhumiseen, ovat niitä, jotka sortuvat uskottomuuteen tai siihen, että siirtyvät lennosta pitkästä parisuhteesta toiseen ilman eron käsittelyä. Monelle ihmisille tuntuu olevan usein ”ihan sama” (tuskin on ihan sama, mutta siltä se usein vaikuttaa ja noilla sanoilla omaa olotilaa kuvataan), miltä siitä toisesta tuntuu. Alivastuulliset ovat alivastuullisia myös erotessaan. Ja että sitä vastuullisempaa kiukuttaa.

Monesti on varmasti vaikea nähdä omaa osuuttaan avoimuusasiassa. Jos ei näe, ei kuule eikä tiedosta, ei voi myöskään ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä. Jos syyllistä omaan huonoon oloon hakee aina muista, pysyy itse jotenkin puhtoisena, oma kilpi kiiltävänä ja inhimillisyydestä tahrattomana.

Lähes kaikilla on tarve yhteyteen ja läheisyyteen. Tervetuloa ihmisyyteen. Käytännössä yhteyteen pääseminen ei ole kovin helppoa, jos siihen ei mallia tai mitään käsitystä, mistä on kysymys. Taito on kuitenkin sellainen, jonka voi oppia esimerkiksi yhden kokonaisen elämän aikana :).

Yhteys ei minun maailmassani tarkoita järki- vaan tunnejuttuja. Omiin tunteisiin sujahtaminen, niiden aistiminen ja tunteminen, on tärkeää hyvinvointia ajatellen. Pelkän järjen varassa elävät ovat kaikkein stressaantuneimpia. Jos ei koskaan ole ollut lupa tunteille, ne voivat tuntua niin pelottavilta ja ahdistavilta, että iso osa valveillaoloajasta (tiedostamatta) menee tunteiden välttelyyn ja niiden pois työntämiseen. Toinen askel on tunteiden tunnistaminen. Ja nyt kun parisuhteesta puhutaan, kolmas askel on tunteiden ilmaiseminen ääneen toiselle ilman syytöstä.

Jos tuntuu siltä, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, käännä katseesi hetkeksi itseesi. Osaatko olla tunteidesi äärellä ja kertoa niistä toiselle? Kerro vaikka kuinka pelkäisit sitä, ettei toinen kestä. Aseta sanasi kauniisti, ole myötätuntoinen ja rohkea. Joskus voi luulla, että avoimuus löytyy aidan takaa, vaikka se saattaakin löytyä itsestä. Avoimuudessa on sellaistakin taikuutta, että se tuntuu itsestä niin hyvältä, että siinä alkaa samalla tykätä itsestäänkin <3

Kuva: Mika Wallasvaara