Olisiko liikkuva auto mahdollisesti paras parisuhteen hyvien keskustelujen paikka?
Meidän mökkimatkamme on aika pitkä. Autolla ajaen kuluu kuutisen tuntia, taukoineen, ennen kuin on perillä. Se o n pitkä matka ajella, ja siinä on vaivalloisuutensa. Toisaalta siinä on paljon enemmän etuja, ja siksi aina odotankin näitä ajomatkoja.
Nimittäin kuuden tunnin matkustus yhdessä on kaivattua aikaa vierekkäin, samassa tilassa, katse samaan suuntaan, valtateiden monotonisuus kehyksenä. Samalla ollaan kuitenkin kaksin, eristettyinä omaan rauhaan.
On paras mahdollinen tila keskustelulle.
Luulen, että juuri noista edellä mainituista syistä pitkät automatkat ovat erinomaisimpia keskustelujen ympäristöjä. Tietysti some on tunkenut automatkoillekin, mutta silti autossa istuessa tulee keskustelleeksi erityisen syvällisesti.
Me puhumme hyvin usein ihmisistä ja ihmissuhteista. Aika usein puhumme omasta suhteestamme ja joistain toiveista, odotuksista tai mietteistä, joille ei ole oikein sijaa tulla sanotuksi hätäisemmissä arjen yhteisissä hetkissä. Voi tapailla kaikkein syvimmältä nouseviakin ajatuksiaan.
Eräässä sosiologisessa auton ja afro-amerikkalaisen kulttuurin suhteita selvittelevässä tutkimuksessa Chuck Berryn kappale No particular place to go oli nostettu nimikkeeseen saakka. Kappaleen ensimmäinen säkeistö on huima ja merkittävä: ”Riding along in my automobile / My baby beside me at the wheel / I stole a kiss at the turn of a mile / My curiosity runnin’ wild / Crusin’ and playin’ the radio / With no particular place to go.”
Kyseisessä tutkimuksessa todettiin, että juuri auto ja sen tuoma vapauden ulottuvuus (no particular place to go – eli on vapaana menemään sinne, minne tie vie) oli poikkeuksellisen tärkeä 1900-luvun alkupuolelta saakka afro-amerikkalaisessa kulttuurissa. Siihen on tietenkin omat historialliset ja kulttuuriset syynsä – mutta muistan, että kuunnellessani referaattia tuosta tutkimuksesta tulin ajatelleeksi, että juuri tuon vapauden tilan takia keskustelut autossa ovat toisenlaisia.
Automatkalla: sitä ollaan vaan menossa, ja voidaan pysähtyä siellä missä halutaan ja ajaa reittiä, joka sattuu huvittamaan. Tie juoksee auton alta, pidetään toinen toista kädestä. Alkaa tuntua siltä, että me olemme paikoillamme, rauhoittuneina tähän hetkeen, ja maailma se liikkuu ja liukuu meidän ympärillämme.
Ei ihme, että juuri tällaisessa hetkessä tulee puhuttua syviä. Ja jos ei aina syviä, niin tosia ja tärkeitä asioita. Koska niille on tilaa.
Matkustamisessa on jotain maagista, liikkumisessakin. Ne muuttavat ihmisen tilan vapaammaksi suhteessa maailmaan. Rakkaus on maagista, ja parisuhde on ihmisen tila suhteessa toiseen ihmiseen ja maailmaan.
Liike vapauttaa, maailma antautuu rakastavilla. Vierekkäin penkeillä istuva pariskunta on hetkeksi kohotettu ulkoisen yläpuolella, ainakin kumipyörien ja jousituksen verran.
Siksi keskustelutkin ovat autossa toisenlaisia. Hetken on niin vapaa, että keskustelut nousevat aivan lentoon – My curiosity runnin’ wild.
Kesälomakausi on alkamassa ja Suomi suuntaa teille. Olisipa mielenkiintoista saada tietää, keskustellaanko kaikissa suomalaisissa parisuhteissa silloin lennokkaammin ja syvemmin.