Oletko rakastamisen arvoinen?

Monesti puhutaan siitä, miten on tärkeää osoittaa toiselle, että rakastaa. Itse olen ajelehtinut pohtimaan rakkausteemaa toisestakin näkökulmasta käsin. Siitä miten voi olla vaikeaa ottaa rakkautta vastaan.

Aina ei parisuhteessa näe toisen tapaa osoittaa lämpimiä tunteita. Jos oma rakkaudenkieli ymmärtää vaikkapa fyysisen kosketuksen, mutta toinen ostaa lahjoja, on vaikea tuntea olevansa rakastettu. Varsinkin jos ei todella näe toisen tapaa rakastaa – toisen rakkaudenosoituksille voi olla täysin sokea. Toisen tapa voi olla niin vieraskin, ettei sitä pysty vastaanottamaan. Rakkauden kieli voi siis parisuhteen osapuolten välillä olla erilainen. Tapa osoittaa ja ymmärtää rakkautta on eri ihmisillä erilaisia, parisuhteessa onkin tärkeää tiedostaa ja puhua rakastamisen tavoista.

Muistakin syistä voi olla vaikeaa ottaa rakkautta vastaan. Häpeää sisällään kantava ihminen kokee olevansa vääränlainen, kelpaamaton ja arvoton. Syvä arvottomuuden kokemus kumpuaa aina lapsuudesta ja on usein pitkäaikainen kaveri ellei sitä työstetä pois tai pienennetä terapeuttisten työvälineiden avulla.

Häpeä voi ilmentää itseään monella tavalla. Häpeää kantava on myös oppinut selviytymään häpeän kanssa joskus toimivin ja joskus vähemmän toimivin tavoin. Yksi tapa selvitä häpeän kanssa on toisten rakastaminen ja hoivaaminen. Kun hoivaa muita, oma todellinen sisin ei välttämättä paljastu vaan hoivaaminen on taitava naamio, joka peittää aidon ihmisyyden; haavoittuvuuden, häpeän ja omat tarpeet.

Häpeää kantava ihminen kokee usein, ettei ole rakkauden arvoinen. Siksi toisen rakkaus voi kimmota pinnasta tehokkaasti pois ja takaisin rakkauden lähettäjälle. Näin myös rakkauden lähettäjä saa iskun – hylkäämisen, kun oma rakkaus torjutaan.

Häpeästä kärsivä voi hävetä paitsi sisintään, myös omaa kehoaan. Kehohäpeä voi vaikuttaa hyvinkin paljon seksuaalisuuteen; esimerkiksi haluihin ja vapautuneisuuteen.

Omia tarpeitaan kieltävästä toisten hoivaajasta saattaa kehittyä pahantuulinen uhri ja marttyyri, joka syyllistää lähellään olevia. Todellisuudessa itsensä uhraavan sisimmässä huutaa lapsi, joka eniten toivoisi, että joku huomaisi hänen tarpeensa, rakkaudennälkänsä ja halunsa olla hyväksytty ja rakastettu.

Häpeän ainoa lääke on rakkaus. Kun oppii rakastamaan itseään, oppii rakastamaan myös muita ja ottamaan vastaan rakkautta.