Olennaisinta on miltä hänen seurassaan tuntuu

Usein puhuttaessa lapsista, puhutaan siitä mitä kehitysvaihetta kunkin lapsi käy läpi. Montako sanaa osaa ja koska muodostuu lause, ja jaetaan tietoa siitä, millä keinoin edistää kaikenlaista kehittymistä.

Usein kun äitini kysyy, en aina edes muista mikä on jälkikasvuni uusin sana. Minusta tuntuu, että hän oppi melkein minulta huomaamatta kävelemään, ja vaatteita hän pukee ja riisuu, koska hän haluaa, ei siksi, että sitä olisi treenattu.

Sen olen  huomannut, että me voimme kikattaa nukkumaan mennessä vaikka kuinka kauan.  Jälkikasvuni huumorintajulla ei ole rajaa. Häntä ei voi vedättää juuri missään, hän arvaa todelliset aikeeni. Hän huomioi ja jakaa omastaan. Hänellä on myös kyky saada ihmiset toimimaan. Hänen vetoavuuttaan on vaikea vastustaa.

Mikä viisauden siemen tässä nyt sitten on parisuhdemielessä? Ei kannata katsoa hirveän tarkkaan kumppanin kehitysvaiheita, vaan katsoa sitä kuka hän sisimmässään on ja millaiselta sinusta hänen seurassaan tuntuu. Niinkuin että onko hän jo oppinut laittamaan sukkansa pyykkikoriin ja pyyhkiikö hän huolellisesti pölyt vai voiko kaiken unohtaa vain kikattamalla ilman syytä.