Nöyryys rakkauden äärellä
Sana nöyryys on tullut viime aikoina mieleeni monta kertaa. Kuunnellessani ihmisten tarinoita ja omaa elämää rämpiessäni olen saanut jälleen tilaisuuden pohtia uutta teemaa.
”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus, voimalla, väkivallalla et tahdo hallita.” Jostain käsittämättömästä syystä nämä virren sanat alkoivat soida päässäni, kun tätä tekstiä aloin kirjoittaa – enkä suinkaan ole mikään virsi-ihminen. Nöyryys tarkoittaa minulle jotain äärimmäisen hyvää. Nöyryys ei ole alistumista tai nöyristelyä. Nöyryyden vastakohta liittyy kyllä mielessäni valtataisteluun ja siitä käsin tänään tekstissäni ponnistan.
Onko tuttua? Riitatilanteessa kierrokset nousevat ja taistelutahto saattaa nousta. Omakohtainen havaintoni viime aikoina ollut se, että riitatilanteissa saattavat aktivoitua omat tunnelukot niin, että jotenkin sokeutuu ja kuuroutuu. Suojelemme haavaisimpia osiamme riidoissa niin, että sorrumme helposti taisteluasentoon. Voi sitä tuskan määrää kun sisin huutaa syliä, ymmärrystä ja hyväksyntää ja suu huutaa jotain ihan muuta. Eikä tarvita edes riitaa, joskus suhteissa eletään koko ajan vähän varuillaan ja valmiina puolustamaan omaa herkkää sisintä. Mitä keinoilla sinä suojelet sisimpääsi? Kannatko naamioita? Puolusteletko? Mitä muuta? On tärkeää pysähtyä ja pyrkiä tunnistamaan oma suojautumisen tapa.
Mitä oikeastaan suojelet? Omien herkimpien kohtien tunnistaminen ja niiden nimeäminen on joskus aika iso työ. Suojautumisen keinot ovat usein niin tehokkaat, ettemme itsekään tiedä, mitä ja miksi suojelemme. Tunnelukkoja vastaan puolustaudutaan hyökkäämällä tai alistumalla. Kun opettelemme tunnistamaan haavamme ja otamme vastuun omista reaktioistamme, voimme ystävystyä itsemme kanssa ja laskettaa osan kierroksista alas.
Toinen on itselle lahjaksi annettu kumppani ja kasvun mahdollistava kanssakulkija. Miksi siis et lopettaisi taistelua ja huutamista ja antaisi herkkyytesi näkyä? On paljon helpompaa luoda yhteys itseen ja toiseen, kun ei käyttäydy kuin nurkkaan ahdettu tiikeri. Äläkä sano, että mutta kun se toinen. Kysymys on sinusta itsestäsi.
Olen päätynyt ajattelemaan niin, että nöyryys rakkauden äärellä on hyvin tärkeää. Suhteessa ei täydy tarvita vääränlaista voimaa tai väkivaltaa muistuttavaa käytöstä. Suhteen vastuupallosta puolet on sinulla ja puolet hänellä. Itsestä vastuu on aikuisella aina kokonaan itsellä. Jos suhteessa on riittävästi turvaa, luottamusta ja viisautta, voidaan laskettaa nöyryyden ja hiljaisuuden alueelle – sinne missä ihminen on henkisesti aito ja alaston.
Kuva: Mika Wallasvaara