Ne, jotka nauravat yhdessä, voivat ehkä paremmin

Rakkaussuhteen tärkeä voimavara on pakattuna yhdessä nauramiseen. Mitä enemmän nauretaan yhdessä, sitä parempi. Sitä helpottavampaa on elää kaiken vakavan ympäröivän keskellä. Nauraminen vapauttaa.

On tehty tutkimuksia (esimerkiksi tämä), joiden perusteella parit, jotka nauravat tavallista enemmän yhdessä, pysyvät todennäköisemmin yhdessä. Kyse on nimenomaan jaetusta naurusta, siitä joka tuo rakastavaiset ja ylipäätään pariskunnat yhteen.

Minä ajattelin tätä, kun mietin suhteemme erilaisia tukipilareita. Se, että naurattaa yhdessä, on niin mukavan tuntuista ja siitä saa niin paljon voimaa, että pidän sitä aika korkeassa arvossa.

Kun voi nauraa yhdessä, on vähän kuin meillä olisi siivet.

Nauruhan on mitä mielenkiintoisin ilmiö. Sillä on monenlaisia yhteyksiä psyykkiseen hyvinvointiin ja mielen toimintaan. Arkinäkökulmasta siinä on minusta erityisen tärkeää suhteellistamisen voima: nauraminen laittaa asiat perspektiiviin. Turhan suuriksi pullistuneet asiat ja paineet palaavat takaisin paikoilleen ja homma kevenee.

Kun nauretaan yhdessä, perspektiivi on meidän yhteinen: tärkeää on se, mitä tapahtuu tässä ja nyt, mikä huvittaa meitä ja saa meidät nauramaan. Tämä meidän välinen yhteys on tärkeää, se on hauskaa ja kaikkein keskeisintä. Nauramme siinä samalla meinä olemisen ilosta. Se on osa sitä yhdessä nauramista. Muu on muuta, ulkopuolista.

Vaikea ihan tarkasti osoittaa, mistä se nauru tulee, kun se tulee. Mutta siihen liittyy ainakin hykerryttävä tunne, jota rakastettuni herättää. Mielestä tulee kevyt ja sellainen vissypullomainen efekti tapahtuu: tarvitaan aika pieni impulssi, joku kiva ilme tai meidän inside-juttu, jonka hän kertoo minulle, tai joku ele, ja minussa purkautuu hupailu kuin avaisi korkin rivakasti. Hassuus tulee kuin kuplakuohu.

Monesti rakastettuanikin se naurattaa.

Hän on sitä paitsi niin hyvä kertomaan juttuja, ja esimerkiksi matkimaan eläimiä ja muuta, ja osaa puhjeta helposti nauruun sellaisen parissa. Ja kaiken mahdollisen erityisen huvittavan parissa. Hän kykenee myös nauruhepuliin, joka on tarttuva. Hepulit ovat yhdessä nauramisen aatelia.

Tosi usein nauramme tavalla tai toisella minulle, ja se on kiinnostavalla tavalla turvallista ja rikastavaa.

Minusta tuntuu, että rakastettuni nauraa usein.

Ehkä se kertoo siitä, että hänellä on näissä tilanteissa varaa nauraa. Ja meillä on varaa nauraa yhdessä.

Toivon hartaasti, että me käytämme niitä varoja edelleenkin mahdollisimman avokätisesti. Että mennään nauraen huomisiin! Vaikka sen ei tieteellisesti osoitettaisikaan olevan hyödyllistä, meillä on usein kauhean hauskaa ja naurattaa. Ja se kai on joka tapauksessa epäämättömän arvokasta.