Nähdä suhde kauniina, eron toiseltakin puolen

Kerätään kaikki muistot exästä ja yhteisistä ajoista. Laitetaan kasaan ja sytytetään palamaan. Tai juodaan ja rellestetään niin kauan, että koko suhde painuu unholaan.

Elokuvista tutut tavat käsitellä suhdetta eron jälkeen tuntuvat minulle niin kovin vierailta. Kirjoitin viime viikollakin siitä kuinka tahdon mielummin erota niin,  että vielä rakastan. Samoin en myöskään eron jälkeen tahdo painaa suhdetta tyystin unholaan tai maalata mustilla väreillä. Tahdon muistaa myös sen kauniit ja rakkaat hetket. Olla niistä kiitollinen.

Päästääksen yli erosta täytyy joskus kuitenkin muistuttaa miksi se oli oikea ratkaisu. Kaivaa ne negatiivisetkin puolet esiin. Jättävänä osapuolena se voi olla helpompaa, mutta jopa merkityksellisempää se saattaa olla silloin, kun on jätetty. Sen haasteista ja tärkeimmistä oivalluksista kirjoitinkin, kun tänä kesänä suhde päättyi kumppanini toiveesta.

Olen jo pitkään yhdistänyt, itselleni tyypilliseen tapaan, listoja kirjoittamalla sen ristiriidan, että tahdon muistaa suhteen hyvät hetket, mutta samaan aikaan myös työntää ne hetkeksi sivumpaan ja muistaa sen sijaan suhteen haasteet sekä kivut. Olen tehnyt sen kirjoittamalla ylös niin hyvät ja kauniit hetket kuin ne kivutkin. Joka kerta, kun mieleeni on vyörynyt ne exän ihanimmat piirteet tai suhteen kauniit sekä onelliset hetket, olen kirjoittanut ne ylös. Laittanut paperille ja säilyttänyt tuota paperia syvällä kaapin perällä. Sen sijaan paperia, johon aina sen perään olen kirjoittanut kaksinverroin syitä siiheen miksi ero oli hyvä ratkaisu tai mikä suhteessa oli haastavaa, olen säilyttänyt alkuun näkyvillä. Siinä aivan käden ulottuvilla, muistuttamassa. Sen olen kaivanut esiin kun tuska on yltynyt tai epäillys koputtanut. Sitä olen lukenut, kun jo ylös kirjatut kauniit asiat hiipivät takaisin mieleen.

Nuo listat ovat auttaneet laittamaan kauniit hetket tarvittaessa luottavaisin mielin sivuun. Ne ovat auttaneet erojen alussa keskittymään haasteisiin ja ongelmiin, jotta pääsisi ylitse. On voinut luottaa, että sitten aikanaan voi taas turvallisin mielin kaivaa esiin myös ne kauniit asiat, lukea suhteen hyviä puolia. Ylitse päästyään muistaa, miksi suhteessa kuitenkin oli ja mitä kaunista se elämään antoi.

Tuon saman olen tehnyt myös niille muistoesineille, jotka elokuvissa poltetaan. Valinnut niistä rakkaimmat ja laittanut muistolaatikon kaukaisimpaan nurkkaan. Tiennyt, että joskus sitäkin aarretta voi katsoa neutraalimpana osana omaa historiaa. Osana jotain kaunista ja hyvää, joka oli vaikkei se kestänytkään.

Suhde saa näyttää kauniilta myös eron takaa katsottuna. Eikä suhteen tai entisen kumppanin hyvien puolien muistamisen tarvitse tarkoittaa ikuista haaveilua takaisin. Asiat voivat olla merkityksellisiä ja kauniita vaikka ne päättyisivätkin. Historiaa voi arvostaa ja ihailla vaikka kulkisikin eteenpäin. Eron ei siis tarvitse pyyhkiä sitä kaikkea suhteen mennyttä pois vaan olla osa alati muovautuvan elämän jatkumoa; yksi usi vaihe, yksi uusi muutos.

Kannustavin terveisin, Mio