Miten elämän tarkoituksen voi löytää? – merkityksellinen elämä osa 3

Tarkoituksen löytyminen elämään kuulostaa hienolta ja suurelta asialta, ehkä jopa hieman tavoittamattomalta. Yksinkertaisuudessaan se on kuitenkin syy, joka motivoi eteenpäin ja auttaa oman elämän järjestelemisessä. On valaisevaa katsoa millaiselta elämä näyttäisi ilman tarkoitusta: tyhjältä, päämäärättömältä ajelehtimiselta, jossa olennaista on viihtyminen. Kuulostaa aluksi houkuttelevalta, mutta pitkään päälle tylsistyttää. Tarkoitus taas suuntaa toimintaa tekien elämästä merkityksellistä. 

Tarkoitus näyttäytyykin usein vasta jälkikäteen kokemuksena näinhän tämän piti mennäkin. 

Tarkoituksen löytymisessä on kyse sisäisestä prosessista. Siitä, minkä merkityksen annamme elämämme tapahtumille. Yhteisöllisten rakenteiden höllentyessä myös tarkoituksen etsiminen on jäänyt pitkälti yksilöiden omaksi projektiksi. Silti sitä ei voi löytää tyydyttävällä tavalla ainoastaan itsenä toteuttamisesta, vaan se tarvitsee yhteyden johonkin itseä suurempaan. Tarkoituksessa onkin aina kyse jostain isommasta tavoitteesta, jonka saavuttamiseen käytetään omia vahvuuksia yhteiseksi hyväksi. Frank Martela kirjoittaa tästä hyvin.

Tarkoituksen löytymiseen liittyy jopa yliluonnollisilta tuntuvia kokemuksia. Emily Esfahani Smith mainitsee muutaman myös kirjassaan Merkityksellisyyden voima. Itsellänikin on niistä kokemuksia. En tarkoita ihmeparantumisia tai suuren setelinipun löytymistä rahapulassa. Ennemminkin kyse on ulkoisesti pienistä, mutta sisäisesti suurista sattumuksista, jotka tuntuvat täydellisiltä vastauksilta johonkin kysymykseen tai kaipaukseen. Niiden kautta tulee vahva sisäinen kokemus siitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Etäältä moni polku näyttäytyy suoralta ja suunnitellulta, kun taas lähempää katsottuna tulee esiin monet mutkat, harha-askeleet ja epävarmuudet, jotka väistämättä liittyvät elämään.

Ylen kutsuvieras-ohjelmassa Jari Sinkkonen kertoo kiinnostavasti elämästään ja pohtii onko elämä sattumaa vai suunnitelmaa.   Hänelle soittimen löytyminen oli yksi näitä pieniä sattumuksia. Hän torjui opettajan ehdotuksen sellosta jutellakseen vanhempiensa kanssa illalla. Seuraavana päivänä mahdollisuus olikin mennyt ja tarjolla olikin huilu, jonka soittamisesta tuli hänelle tärkeää.

Minulle ajatus suunnitelmasta tai ennalta määrätystä tarkoituksesta on ollut vaikea, koska niihin ei tunnu kuuluvan elämään väistämättä kuuluvat epäonnistumiset ja säröt. Etäältä moni polku näyttäytyy suoralta ja suunnitellulta, kun taas lähempää katsottuna tulee esiin monet mutkat, harha-askeleet ja epävarmuudet, jotka väistämättä liittyvät elämään. Tarkoitus näyttäytyykin usein vasta jälkikäteen kokemuksena näinhän tämän piti mennäkin. 

Kauneimman ajatuksen tästä kuulin eräältä Taizé-veljeltä kauan sitten, kun hän kuvasi meille nuorille sitä, miten luomme oman elämämme suunnitelman yhdessä Jumalan kanssa. Se tuntui rohkealta ja upealta ajatukselta. Luoda yhdessä. Synnyttää uutta. Kuulla oma sisäinen kutsu ja lähteä rohkeasti matkaan. Jotakin sellaista minä siinä kuulin. Onko tarkoituksessakin olennaista, että se on jotakin omaa? Jättää oma jälki maailmaan. Elää minun näköistä elämää. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Tämä on kolmas osa merkityksellinen elämä – blogisarjaa, jonka aiemmat osat ovat Emme tavoittele onnellisuutta, vaan merkityksellisyyttä ja Aidot kohtaamiset luovat merkityksellisyyttä ja pitävät myös parisuhteesi koossa.