Mitä toisten ilon ja onnistumisten ilmaisut sinulle merkitsevät ?

Mitä toisten ilon ja onnistumisten ilmaisut sinulle merkitsevät ?

 

Kesä on kaikessa ihanuudessaan monien ilmiöiden ja tunnelmien näyttämö. Some pursuaa toinen toistaan hehkeämpiä kuvia lomakohteista, juhlista upeine puitteineen, mykistävistä puutarhoista, kuntoilevista kanssaihmisistä tai onnistumista ja menestystä huokuvista päivityksistä. Nimityksiä, ansioita ja titteleitä. Etappeja, joiden äärellä ollaan joukolla ylpeitä jonkun saavutuksesta. Hymyileviä ja halailevia ihmisiä elämän myötätuulta huokuen.

Katsellessani kuvatulvaa ja kuulumisia peilaan niitä omaan elämääni. Ehkä sinäkin? Kaipuu onneen ja iloon, vapauteen ja rentoutumiseen on helposti tavoitettavissa- aivan pinnalla minussakin. Luultavasti moni meistä vaihtaa vaippaa helteessä pienokaisen rimpuillessa ja katkonaisten yöunien höystäessä tunnelmaa. Väsymys on saattanut sumentaa pään ja olo on itkuinen. Puolison kanssa selvittämättömät asiat voivat nousta pintaan ja kesäpäivä sujuu riidellessä. Onnesta ja kesäilosta puhuminen voi tuntua jopa irvokkaalta elämän tuntuessa epäonnisen taipaleelta. Olet saattanut kuulla tärkeältä tuntuvan ajatuksen siitä, ettei kannata kadehtia toisen onnea tuntematta tämän surua. Tuskaa muille toivomatta lohduttavalta voi tuntua kuitenkin sen tiedostaminen, että ”onnistujina näyttäytyvät” ovat hekin koko elämän kirjon äärellä, valojen ja varjojen vaihdellessa. Somen äärellä vertaan elämääni herkästi toisten huippuhetkiin, jotka ovat vain murto-osa osa ihmisenä oloa. Vertailukelpoisuus ontuu.

Ajattelen, että toisten onnistuminen voi rohkaista tavoittelemaan jotain itselle tärkeää, priorisoimaan ja auttaa jäsentämään mitä haluaa tai mitä ei. Ehkä sinulle ei lopulta olekaan tärkeää tulla nimitetyksi julkisuudessa näkyvään virkaan tai saada omaa kesämökkiä. Mitkä ovat sinun onnenhetkiäsi juuri nyt? Tuskaa ja kipua vähättelemättä tätä rohkenen kysyä. Omasta elämästämme meidän on mahdollista tehdä itsemme näköistä huolimatta erilaisten muuttujien vaikutuksista. Kaikki ei toteudu siten kuin toivoisimme, mutta voin pyytää ja toivoa, vaikka elämä tuo eteemme ei- toivottavaa. Minusta ei kuoriudu ihailemaani ihmistä. Josko kääntäisin katseeni siihen kuka ja millainen olen kysyen, mitä toisten elämään reagointi kertoo minulle itsestäni juuri nyt?

Toisinaan omaan elämään keskittyminen ja hyvän huomaaminen voi onnistua sitä paremmin mitä vähemmän seuraan muiden elämää vaikkapa juuri sosiaalisen median kautta. Mikäli some saa tuntemaan oloni mitättömäksi ja elämäni vähemmän hohdokkaaksi kuin muiden, pitäisinkö taukoa notkumisesta päivitysten virrassa? Katsoisin läheisiäni silmiin. Keittäisin haalean (ja seisseen) kahvin tilalle uuden. Maistaisin kesämarjaa kuin ensi kertaa ikinä. Havahtuisin todellisuuteeni; Jos roolini on olla se, josta minulle uskotut hoivattavat riipivät irti kaiken minkä saavat kolikon kääntöpuolella siintää mahdollisuus olla osa upeiden lasten elämää. Kulkea naurut, itkut, pikkupipit, kikatukset ja seikkailut rinnalla. Tehdä arjesta juhlaa ihan ilmaiseksi- jos vain kaikki tämä ulottuvillani oleva riittää.

P.S. Kuvassa Macarons-pellillinen muutaman vuoden takaa (Onnistuneimmat leivonnaiset -luonnollisesti-esittelin aikanaan Facebookissa. Tehdessäni itkin välillä ja ehkä saatoin hermostuttaa muitakin perheenjäseniä )

 

Pienten ilojen suuruudessa,

Päivi