Mitä parisuhdeterapeutin vastaanotolla tapahtuu? #parisuhdeviikko #ammattiapu
Tervetuloa kurkistamaan työhuoneeseeni ja siihen, mitä siellä sisällä tapahtuu!
Huoneen ovella on liikennevalot. Usein niissä palaa punainen valo. Silloin saamme me sisällä olijat luottaa siihen, ettei meitä häiritä. Sisällä huoneessa on kolme nojatuolia. Sinä istut ensimmäisessä. Toisessa istuu kumppanisi, nykyinen tai entinen – joko fyysisesti tai mielikuvissamme. Kolmannessa istun minä.
Sisään tullessasi kättelen sinua. Katson sinua silmiin ja hymyilen. Vaihdamme ehkä muutaman kommentin säästä ja liikenneruuhkista. Tai olemme hetken hiljaa ja annan sinun laskeutua paitsi fyysisesti, myös henkisesti tähän tilaan. Tai kenties alat kertoa tarinaasi jo ennen kuin olet ehtinyt istuutua. Tarinallasi on kiire tulla kerrotuksi ja kuulluksi.
Ensimmäisellä kerralla kerron, kauanko meillä on aikaa käytettävissämme ja muita käytännön asioita. Annan sinulle täytettäväksi paperisen tulolomakkeen. Sitten kysyn, mikä sai sinut (tai teidät) ottamaan yhteyttä Perheasiain neuvottelukeskukseen. Siitä usein pääsemmekin jo itse asiaan.
Varsinkin aluksi teen tarkentavia kysymyksiä. Niiden avulla pyrin saamaan mahdollisimman todenmukaista kuvaa siitä, mistä on kysymys. Mikä sai sinut (tai teidät) päättämään, että juuri nyt tarvitaan ulkopuolista apua? Mitä tapahtui sitä ennen? Tuliko joku yllättävä kriisi vai katkesiko pitkään sinnitelleen kamelin selkä viimeisen korren painosta? Onko asia henkilökohtainen, parin keskeinen, koko perhettä koskeva vai liittyykö siihen muitakin ihmisiä? Millaista apua toivot saavasi?
Tärkeä tehtäväni terapeuttina heti alkuhetkistä saakka on, että saan luoduksi välillemme hyvän yhteistyösuhteen. Se tarkoittaa sitä, että sinä voit luottaa minuun ihmisenä ja ammattilaisena. Ilman sitä vaikeiden henkilökohtaisten asioiden käsittely ei voi onnistua. Minä myös vastavuoroisesti haluan luottaa sinuun. Sinun osasi on tuoda keskusteluumme ne asiat, jotka minun on tarpeellista tietää voidakseni olla sinulle avuksi. Lupaan suhtautua sinuun aina kunnioittavasti ja pyrkiä parhaani mukaan olemaan sinulle avuksi kaikella koulutuksellani ja kokemuksellani.
Työskentely, eli siis keskustelu, liikkuu kolmeen suuntaan: tähän päivään, menneeseen ja tulevaan. Tärkeää on, millaista elämä on nyt, miten ongelmallinen tilanne vaikuttaa arkeen ja miten sen kanssa pärjää. Miten kannattaisi olla nyt? Ymmärrystä tilanteeseen löytyy usein katsomalla taaksepäin. Monesti asiat ovat kehittyneet jo pidemmän aikaa. Monen jumiutuneen tilanteen takaa löytyy yksi tai useampi vanha loukkaantuminen, joka ei ole koskaan tullut kunnolla käsitellyksi. Parisuhteeseen vaikuttavat aina myös taustat. Se, millaisen mallin olemme saaneet parisuhteesta, vanhemmuudesta, miehenä ja naisena olemisesta. Olennaista on myös katsoa eteenpäin. Mitä toivotaan ja tavoitellaan? Mitä kohti halutaan kulkea? Joskus sovitaan yhdessä joitain uusia toimintamalleja, jotka otetaan kokeiltavaksi saman tien.
Seuraavalla kerralla jatkamme niistä teemoista, joista ensimmäisellä istunnolla puhuttiin,. Kirjoitin ne sotkuisella pikakirjoituksellani muistiin ruutupaperille, jotta voin palauttaa tärkeimmät kohdat mieleeni ennen seuraavaa tapaamistamme. Tai kenties puhumme jostain ihan muusta, joka on tärkeää juuri silloin. Tulevilla kerroilla kokonaiskuva joka tapauksessa laajenee, tarkentuu ja syvenee. Minun pyrkimykseni on oppia ymmärtämään sinua ja tilannettasi mahdollisimman hyvin ja tuoda siihen uusia näkökulmia. Pyrin aina vahvistamaan sitä, mikä on hyvää. Jokainen tapaamiskerta on erilainen. Dialogisuuden hengessä emme keskustelun alussa tiedä, mihin lopulta päädymme. Parhaimmillaan syntyy jotain uutta: ymmärrystä, näkökulmia, ideoita, voimaantumista tms.
Koska olen kirkon perheneuvoja, hengellisyys elää minun työssäni niin, että joskus oikein hankalan tilanteen keskellä saatan pyytää siunausta jokaiselle meistä läsnäolijoista erikseen ja yhdessä. Usein se on vain nopea huokaus ylöspäin. Ja aika usein sen jälkeen keskustelu alkaakin taas edetä.
Ennen kuin tapaamisemme päättyy, kysyn, miten olet tämänkertaisen keskustelun kokenut ja mikä on olosi nyt. Joskus rankoista asioista puhuminen nostaa pintaan ahdistusta tai surua. Siitä huolimatta niistä puhuminen jollekin, joka on ulkopuolinen ja luotettava, usein myös helpottaa ja keventää mieltä. Lopuksi sovimme yleensä seuraavan tapaamisajankohdan. Palaat omaan arkeesi taakka ehkä hieman keventyneenä ja mielessä uusia näkökulmia pohdittavaksi.
Minä toimin pääsääntöisesti edellä kuvaamallani tavalla. Jokainen terapeutti on, tietenkin, erilainen omalla persoonallisella tavallaan. Jotkut toimivat jossain kohdin eri tavoin kuin minä. Silti jokainen meistä tekee työtään omassa huoneessaan kohti samaa päämäärää:
että rakkaus vahvistuisi ja ihmisten olisi hyvä elää.