Mitä jos ajattelisit hetken, mitä hyvää antaisit itsellesi tulevana vuonna
Kaksi vuotta sitten aloin pitää bujoa. Bujo on bullet journal eli eräänlainen kalenterin, päiväkirjan ja muistivihkon yhdistelmä. Sitä markkinoidaan arjenhallintamenetelmänä. Minulle siitä ei muodostunut ensisijaisesti kalenteria tai tallessa pysyvää muistilistaa. Se on minulle tapa kuunnella itseäni, suunnitella tulevaa ja kirjata ylös ajatuksia.
Viikko sitten pakatessani löysin kuukausia hukassa olleen bujoni. Juuri sopivaan aikaan uudeksi vuodeksi. Erikoista, että se on ollut juuri tämän “hullun vuoteni” lähes kokonaan käyttämättä. Vuoteni on ollut niin täynnä kaikenlasta, että en ole edes kaivannut sitä. Haikeana katselen tyhjäksi jääneitä sivuja ja mietin, voisinko jälkikäteen tallentaa joitain välähdyksiä tästä vuodesta.
Oma ajattelu kuntoon! Se heijastuu kaikkeen. Luo pohjan kyvylle auttaa.
Tasan vuosi sitten kirjoitin, että aion tulevana vuonna olla rohkea. Enpä ihan tajunnut, miten paljon olenkaan rohkeutta tänä vuonna tarvinnut. Mutta joku minussa tiesi, mitä tulen tarvitsemaan. Olemme paljon viisaampia, kuin ymmärrämmekään. Kyse on vain siitä kuuntelemmeko ja luotammeko sisimpäämme. Selaillessani bujoa tajuan, että vuosi 2017 valmisti minua tähän vuoteen.
Olen toissa vuonna kirjannut ylös paljon ylös asioita, joista olen kiitollinen. Bujostani löytyy myös paljon myönteistä ajattelua. Olen työstänyt monin eri tavoin vahvuuksia ja unelmia, jotka ovat vahvistaneet minuuttani. Kasvatukseen liittyvästä luennosta olen vajaa vuosi sitten kirjannut ylös: Oma ajattelu kuntoon! Se heijastuu kaikkeen. Luo pohjan kyvylle auttaa.
Uusi vuosi onkin hyvä aika pysähtyä myös sen äärelle, millä ruokin sydäntäni ja mistä ammennan voimaa. Mihin käytän aikaani? Miten ja mihin valinnoillani ohjaan itseäni?
Tajuan nyt kirkkaasti, miten paljon ajatukset vaikuttavat. Ne työstävät tulevaisuutta tiedostamattomassa ja suuntaavat toimintaa. Oikein pysähdyn miettimään mille kaikella ja ennenkaikkea kenella annan vallan elämässäni ajatuksillani ja huomiollani. Tuota kirjoittaessani mielessäni on todennäköisesti ollut, miten voisin ohjata ja auttaa paremmin oppilaitani tai lapsiani. Mutta voisinko auttaa myös itseäni? Uusi vuosi onkin hyvä aika pysähtyä myös sen äärelle, millä ruokin sydäntäni ja mistä ammennan voimaa. Mihin käytän aikaani? Miten ja mihin valinnoillani ohjaan itseäni?
Reissussa rähjääntynyt bujoni. Kuva: Annele Rantavuori
Viime aikoina olen miettinyt sitä, mitä ajattelen ajasta. En halua ajatella kuluttavani aikaa tai pelätä ajan pian loppuvan. Tänä vuonna aion kiittää uusista päivistä. Jokainen päivä antaa lisää aikaa, uusia tilaisuuksia ja uusia mahdollisuuksia. En halua olla menettämässä koko ajan, vaan saamassa lisää. Ajattelutavan muuttamista tämäkin.
Varsinainen uudenvuodenlupaukseni on tämä. Tänä vuonna aion harjoitella myötätuntoa. Tuota ihmeellistä, salattua voimaa, joka sisältää valtavan muutosvoiman. Myötätuntoa ei voi puristaa itsestä tai pakottaa. Ajattelen niin, että meitä kaikkia seuraa katse, joka on täynnä rakkautta ja lempeyttä. Pysähtymällä tähän uskon, että myötätuntonikin lisääntyy. Luulen, että tulen tarvitsemaan sitä tulevana vuonna.