Miksi kumppania on joskus vaikea kiittää?
Parisuhteen hoitamisen äärellä puhutaan usein kehumisen ja kiittämisen tärkeydestä. Ja tärkeäähän se onkin. Kissa elää kiitoksella mutta niin elää ihminenkin. On kiva, kun elämän arjessa ja juhlassa on joku, joka näkee ja kuulee vaivannäkösi ja osaa antaa arvoa sille, että olet.
Mutta mitä jos ei tee mieli kehua kumppania?
Teen töitä terapeuttina ja tapaan paljon sekä pariskuntia että parisuhteensa äärellä painiskelevia ihmisiä. Itsekin olen aikuisena ja monesta parisuhteesta, myös yhdestä avioliitosta, eronneena, kokenut sen olotilan, kun ei enää tee mieli sanoa toiselle juuri mitään hyvää. Tai suu ei vain avaudu sanomaan hyvää ja kaunista – kun ei enää pysty, vaikka haluaisi.
Toisen kehumisessa on kaiketi kysymys halusta antaa toiselle hänelle kuuluva arvo, kohottaa vähän, antaa hänen loistaa.
Kehumisesta (= kauniiden sanojen sanominen, kiittäminen jne.) kieltäytyminen voi johtua tietysti mistä tahansa, joka tapauksessa se saattaa paljastaa suhteesta jotain tärkeää.
Usein se, jolla on liikaa vastuuta, ärsyyntyy siitä, että toista pitäisi kehua, kun tämä vaivautuu tekemään edes joskus jotain. Ei tee mieli kehua, kun itse tekee niin paljon kuin ikinä jaksaa ja pystyy eikä toinen koskaan näe tätä tai anna sille arvoa.
Jos parisuhteessa on liian vähän puhumista ja siten liikaa asioita, joista ei ole puhuttu, on saattanut kerääntyä asioita, joiden vuoksi todellista yhteyttä toiseen ei enää ole. Kun on kasvanut toisesta kovin etäälle, on vaikea sanoa juuri mitään todellista muuta kuin mitä tehdään ruuaksi ja kuka hoitaa mitäkin arjen asiaa.
Joskus suhteeseen pääsee kertymään loukkauksia ja pahaa mieltä niin paljon, ettei toisen kehuminen ole ihan ensimmäinen juttu, mikä tulee mieleen. Kun tunteet eivät pääse virtaamaan, ollaan sisäisissä vankiloissa, joista voi olla vaikea tulla toisen luokse. Omasta luolasta on helpompi huudella kaikkea muuta kuin kiitosta.
Oletko läsnä ja paikalla ja TODELLA näet toisen ja kiinnität häneen huomiota? Onko huomiosi jossain muualla niin, ettei toinen tule nähdyksi, kohdatuksi ja huomioiduksi? Tunnetko tämän, tiedätkö, miltä tuntuu olla toisen tärkeysjärjestyksessä jollain muulla palkintosijalla kuin ykkösenä? Tässä asetelmassa ei ehkä kumpikaan kehu toista.
Aina eivät arvot tai rakkauden kieli kohtaa. Toinen saattaa osoittaa rakkautta tavalla, joka ei sinulle itsellesi ole merkki rakkaudesta. Tästä esimerkkinä se että toinen tuo lahjoja, joista toinen ei yhtään välitä vaan toivoisi sitä, että hänen kanssaan puhutaan.
Joskus ei yksinkertaisesti tule edes mieleen se, että pitäisi kehua. Joskus saattaa erehtyä luulemaan, että toinen tietää kyllä, jos olet kiitollinen jostain. Ei tiedä – se pitää sanoa. Ja jos et vain osaa kehua, opettele. Ja jos jokin edellä esitetty osuu tilanteeseesi, mieti, millaista vastalääkettä voisitte kipukohdille tarjoilla: puhumista, kuuntelemista, myötätuntoa, sitä että kerrotte mitä vaille suhteessanne jäätte ja mitä toiselta toivoisitte?
Toisen kehumisessa on kaiketi kysymys halusta antaa toiselle hänelle kuuluva arvo, kohottaa vähän, antaa hänen loistaa.
Terveisin, Miia Moisio