Missä menee omien ja kumppanin kuulumisien raja?
Minulle on luontevaa jakaa kaikenlaisia kuulumisia elämästäni niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Teenhän sitä niin Instagramissa, Facebookissa, erilaisissa haastatteluissa, tilaisuuksissa ja koulutuksissa kuin täällä blogissakin. Tuttuudesta ja luontevuudesta huolimatta, tai kenties jopa niiden takia, se ei kuitenkaan ole aina täysin yksinkertaista silloin, kun puhutaan esimerkiksi parisuhteesta tai muista ihmissuhteistani. Silloin ei nimittäin puhuta vain minun, vaan myös muiden ihmisten kuulumisista.
Parisuhteessa ei ole aina helppoa erottaa milloin on kyse omista ja milloin toisen kuulumisista. Oikeastaan usein moista jakoa voi olla jopa mahdoton tehdä. Niin monet asiat vaikuttavat molempiin, ovat osa molempien arkea ja elämää. Niin monet kuulumiset ovat yhteisiä. Kuitenkaan aina niitä yhteisiä kuulumisiakaan ei jaeta yhdessä. Aina ei ole sitä toista siinä vieressä niitä kertomassa. Mukana määrittelemässä miten, keille ja kuinka paljon mitäkin kerrotaan. Ne päätökset joutuu usein tekemään yksin.
Me tahdomme jakaa asioita elämästämme toisten kanssa. Se on ymmärrettävää. Joskus jopa jotain, mitä tarvitsemme saadaksemme asiat helpommin käsiteltyä ja sisäistettyä. Meillä tulee olla oikeus jakaa elämämme asioita toisten ihmisten kanssa. Samalla tavoin meillä tulee olla oikeus määritellä mitä, milloin, miten ja keille erinäisiä asioita elämästämme ja itsestämme kerrotaan. Lisäksi tuota samaa oikeutta meidän tulee kunnioittaa myös muiden kohdalla. Yhtälö, joka voi osoittautua haastavaksi ihmissuhteita käsittelevien teemojen kohdalla.
Esimerkiksi minulla tulee olla oikeus määritellä miten, milloin ja keille transtaustani kerrotaan. Kuitenkin samaan aikaan ymmärrän, että erityisesti läheisilleni se on voinut olla, tai voi olla, asia, joita heidän on ollut, tai on, tärkeä jonkun muunkin kanssa prosessoida. Toisaalta samalla tavalla minulle voisi olla luontevaa jakaa jotain sellaista, jota läheiseni ei kokisi luontevaksi yhteisestä elämästäämme muille jakaa. Joudumme kenties kaikki elämään näiden erilaisten tasapainotteluiden keskellä. Ei ole suinkaan helppoa aina tietää mitä ja miten voi kertoa kuulumisiaan, kun ne linkittyvät toisenkin ihmisen elämään. Ei ole yksiselitteistä miettiä missä kulkee raja siinä, mitä tulee voida jakaa omasta elämästään ja mistä pitää pystyä vaikenemaan. Missä kulkee omien ja toisten kuulumisten raja.
Oikeastaan uskaltaisin sanoa, ettei yhtä rajaa olekaan, vaan rajat omien, toisten ja yhteisten kuulumisten välillä joutuu arvioimaan kerta toisensa jälkeen uudestaan. Eri suhteissa, tilanteissa ja asioissa. Ne ovat rajoja, jotka löytyvät parhaiten keskustelemalla ja oppimalla. Pohtimalla yhdessä sitä kuinka paljon kummallekin on luontevaa elämästään erilaisissa tilanteissa jakaa. Näkemällä ja seuraamalla miten ja mitä toinen omista ja yhteisistä kuulumisista milloinkin jakaa. Sekä kokeilemalla, sillä kaikkia mahdollisia tilanteita ja teemoja ei mitenkään voi käydä etukäteen keskustellen läpi. Näin ollen täytyy olla valmis myös miettimään itse. Arvioimaan mitä toinen on puhunut ja mitä hän mahdollisesti tahtoisi. Yrittämään parhaansa ja mahdollisesti oppimaan virheistään. Etsimään yhdessä tasapainoa, jossa kummallakin olisi sopivasti mahdollisuuksia puhua ja vaieta yhteisistäkin kuulumisista.