Miltä tuntuu rakastaa, kun linnut laulavat meille aamuisin

Aamuisin meillä on pieni hetki, jolloin lepäämme hiljaa vierekkäin, kiinni toisissamme, ja kuuntelemme. Tuuletusikkuna on auki, ja ulkoa kuuluu lintujen viserrys ja laulu. Viimeisten viikkojen aikana laulu on moninkertaistunut, on kirkasaamuinen kevät.

Se on varsin ihana parisuhdehetki. Siinä rakastetun kanssa ollessani minusta tuntuu, että sinänsä varsin yksinkertaisista asioista muodostuu täydellinen, eheä onnen tunne. On lepo, läsnäolo, lämpö, hengitys, luonto, valo, kauneus, rakastaminen, ilo.

Vaikea sanoa, miksi kevät vaikuttaa niin kuin se vaikuttaa, tai miksi linnunlaulun kuunteleminen vaikuttaa niin kuin se vaikuttaa. Me olemme ihmisinä kytköksissä luontoon ja ympäristöön paljon syvemmin ja monimutkaisemmin kuin osaamme tai ehkä haluammekaan hahmottaa. Olemme osa kiertokulkua, kaikkia kiertokulkuja.

Minusta tuntuu usein aamuisin linnunlaulun hetkinä, että olemme rakastettuni kanssa vierekkäin keskellä kaikkea, että kevään aika liikehtii hitaasti meidän ympärillämme ja yllämme kuin vihertyvät oksastot. Huonekasvikin tekee uusia lehtiä joka viikko, ne aukeavat vaaleanvihreinä tummempien lomaan. Ikkunan takaa valo kasvaa, ja yhä uusien muuttonsa tehneiden laulut tulevat osaksi äänimaisemaa.

Kaikki kasvaa ja liikkuu, kaikki on juuri oikein meidän ympärillämme.

Siinä aamun aikaisuudessa minä aina myös voimakkaasti tunnen, että rakastettuni on parasta, mitä tiedän, ja että olen niin onnellinen pitkälti juuri siksi, että hän on siinä vieressäni. Päivä ja kaikki muu siellä odottava saa perustansa tästä sisäisestä näystä. Minulla on tämä, rakastettu, meidän vuoteemme, kevät ja linnunlaulu. Olen jo onnellinen. Voin olla rohkealla ja uteliaalla mielellä, minun ei tarvitse perimmiltään olla huolissani omasta puolestani.

Sanoisin aamuista linnunlaulun kuuntelua hyväksi mielen ja sydämen harjoitukseksi, ellei se olisi hiukan väheksyvä tapa puhua asiasta. Eivät nämä kevätaamuiset kokemukset ole harjoitus tai väline jotain muuta varten, vaan puhdasta olemista itsessään. Sillä tavalla ne ovat kuin rakkaus. Jotain, joka on tässä ja nyt, koettavana, lahjana.

Kuunnella lintuja. Olla ja rakastaa. Kevät.

Terveisin, J