Millaista lapsipuhetta sinä kuulet?
Olen kiinnittänyt huomiota siihen miten ihmiset puhuvat lapsistaan. Lapsipuhetta kuulin myös silloin, kun itselläni ei ollut lapsia. Tietyssä iässä lapsipuheen kuuntelu ahdisti, oli se sitten millaista tahansa. Tarinat, joita lapsista kuulin alkoivat vaikuttamaan omiin ajatuksiini. Halusin tai en.
Osaan nimetä henkilöt, joiden lapsipuhe sai minut ihastumaan lapsiajatuksesta. Minulle on jäänyt mieleen lounaskeskustelut, joissa vanhemmat ovat kuvailleet jälkikasvuaan ja kertoneet innostuneesti siitä, mitä he ovat tehneet yhdessä.
Tarinat, joita lapsista kuulin alkoivat vaikuttamaan omiin ajatuksiini. Halusin tai en.
Eniten minut vanhemmuudessa onkin yllättänyt se kuinka varhain perheeseemme tuli tyyppi, jolla on aivan omanlaisensa persoona. Lapsiperhearkea karttaessa sitä usein haaveilee uusiin ihmisiin tutustumisesta, uusista kokemuksista ja erilaisten näkökulmien löytymisestä. Nyt kun tarkastelen asiaa huomaan, että se kaikki onkin tullut perheesemme uuden pienen persoonan myötä.
Kuulen paljon puhetta lapsien aiheuttamista vaivoista, väsymyksestä, harrastusrumbista, rahanmenosta ja sairastelusta. Lapsiahdistuksen purkamisen jälkeen lausuttu hätäinen rakkaudentunnustus lapsiin, ei avaa ulkopuoliselle lapsiperhe-elämästä yhtään mitään hyvää.
Mitä jos puhuisimme enemmän lapsistamme, ihailemistamme ihmistä, hyvää ja yksityiskohtia säästämättä? Ehkä nämä tyypit saisivat sitten näkyä yhteiskunnassakin enemmän, eikä heidän läsnäolonsa pilaisi automaattisesti seminaareja, ravintoloita ja aikuisten tarkoin varjemaa vakavaa maailmaa.