Miksi olen yhdessä juuri hänen kanssaan?

Minä elän tässä suhteessa, koska minulla on hyvä olla rakastettuni kanssa. Se on tiivis tapa selittää, miksi olen tässä enkä jossain muualla.

Olen hänen vierellään, koska se tuntuu niin hyvältä. Missään muualla ei ole niin mukava olla.

Mitä enemmän olen hänen kanssaan, sitä enemmän haluan olla hänen kanssaan.

Mistä siinä sitten on kysymys? Mitä kaikkea hänessä on ja miksi se toimii minuun niin täydellisesti? Miksi olen niin rakastunut juuri häneen, ja haluan viettää hänen lähellään kaiken ajan, jonka voin?

Järkyttävän ihana ihminen.

Kun elää rakastuneena, näitä tunteita tuntee. Ja hänessä vaan on se jokin, erikoinen, ihmeellinen vetovoima. Sielun veljien biisiä mukaillakseni, hän on maa, minä olen kuu.

Pohjimmiltaan se on suvereenia seksuaalista vetovoimaa. Tälle ei ole mitään järjen selitystä, koska siinä on kyse siitä, mitä keho sanoo. Se on ihanasti eläimellistä, eli oikeastaan inhimillistä ruumiillista kokemusta. On todella mahtavaa kohdata aivan vastustamaton ihminen. Vielä mahtavampaa on asua hänen kanssaan.

Peruskokemus kodista on tämä jännite. Samalla se on eräänlainen tunne elämästä sellaisenaan, näiden kaikkien kehon kudoksien läpi kulkevasta vimmasta olla olemassa. Elää ja rakastaa.

Sitten on tämä lähellä olemisen syy, että hän saa minut kokemaan itseni onnistuneeksi. Hän antaa sellaisen fiiliksen monella tavalla. Siis että olen toivottu ja kelpaan ja pärjään paremmin kuin hyvin. Hänestä välittyy sellainen vaikutelma.

Ja jos hän on tyytymätön johonkin asiaan, hän osaa sanoa sen välittömästi ja suoraan. Se rehellisyys on tosi turvallista, koska se ei jätä arvailemisen varaa. Voin luottaa siihen suoruuteen.

Minulla on hyvä paikka omalle kasvulleni perushyväksynnän ja suoran palautteen varassa. Arvostan noita vuorovaikutuksen kykyjä hänessä tosi paljon.

 

Arvostan häntä ylipäätään tavattoman paljon. Sekin on tietysti yksi keskeinen syy siihen, miksi olen hänen kanssaan. Sellaisen ihmisen seurassa haluaa olla, jota arvostaa. Siinä kokee koko ajan sisäisesti rikastuvansa.

Hän on itsenäinen ja oman tiensä kulkija, ja tekee asioita, jotka kiinnostavat häntä. Kaikkea sitä minun on loputtoman mielenkiintoista päästä seuraamaan. Ehkä se johtuu sekä niistä asioista että hänestä: asiat, joista hän on kiinnostunut, muuttuvat mielenkiintoisiksi minullekin. Toisaalta meitä sattuvat kiehtomaan monet aivan samat vähän hassut asiat. Ehkä olen hänessä löytänyt ihmisen, jolla on vähän sama olemisen runokieli kuin minulla. Ja hassuttelun, railakkuuden ja hiljaisuuden kieli.

Hänen kanssaan on helppoa järjestää juhlia, tavata ihmisiä, matkustaa, puhua vaikeista asioita, nauraa itselleen, nauraa älyttömän paljon, sisustaa, katsoa ja kuunnella taidetta, tanssia, suunnitella, tehdä töitä, olla vain tekemättä mitään.

Hän on yhtaikaa samanlainen ja erilainen kuin minä. Sopivalla tavalla. Ehkä tuon sopivuuden myötä asiat loksahtavat juuri kohdalleen?

Vaikeaa on selittää itselleen tarkkoja syitä tähän onnelliseen tilaan. Rakastuneena oleminen on sekä selittämätöntä että yksinkertaista.

Mutta hän rakastaa minua myös, eikä se ole selittämätöntä, vaikka se ei ole aina yksinkertaistakaan. Ihmeellistä se on, ja hyvin luokseen kutsuvaa. Joten olen tässä, kutsuttuna ja omasta halusta. Minulle paras paikka olla.

 

Terveisin, JK