Mikä puhumisessa pelottaa?

Puhumattomuus on perinteisesti suomalainen kansantauti. Mattojen alle on perheissä vuosisatojen aikana kertynyt kaikenlaista roskaa; salaisuuksia, tukahdutettuja tunteita ja ääneen lausumattomia ajatuksia. Miksi ihmeessä puhumattomuus on helpompi valita kuin puhuminen?

Puhuminen, kaikenlainen viestiminen on parisuhteessa ja muissa ihmissuhteissa äärimmäisen tärkeää. Miten muuten pystyisit ilmaisemaan oman tahtosi, asettaa rajasi ja kertomaan, mitä sinulle itsellesi ja sinulle suhteessa ollessasi kuuluu?

Miten toinen ottaa puheeni vastaan?

Omien ajatusten ja tunteiden ääneen sanoittaminen on joskus vaikeaa siksi, että on vaikea löytää oikeita sanoja ja oikea tapa ilmaista. Jos on tarve kannatella (ottaa vastuu toisen tunteista) toista puhumistilanteessa, voi olla vaikea puhua. Aina on se riski, ettei toinen ymmärrä tai edes halua ymmärtää, syyllistyy, asettuu taisteluasentoon ja tulee riita. Mitä sitten? Haittaako se? Kannattaako riskinotto?

Onko puhumisesta sittenkään mitään hyötyä?

Jonkun kanssa kokemus voi kerta toisen jälkeen olla se, etteivät asiat muutu, vaikka kuinka puhuisi; kierretään kehää ja ollaan valtataisteluasennossa. Aina eivät omat keinot riitä vaan tarvitaan ammattiapua. Niin kauan kannattaa muuten etsiä, että löytyy oikeanlainen apu eli oikea ihminen auttamaan juuri teitä. Joskus joku ei edes yritä puhumista, koska ajatus puhumisesta on lyöty lukkoon jo ennakolta; ei siitä ole kumminkaan mitään hyötyä. Mitä jos onkin?

Ovatko minun ajatukseni tärkeitä?

Joskus omat asiat tuntuvat mitättömän pieniltä. Ovatko asiani niin tärkeitä, että ne kannattaa tuoda esiin? Aina on joku, jolla on ”isompi” ja ”tärkeämpi” asia.  Pikkuasioista on taipumus aikaa myöten tulla iso pino. Parempi ehkä purkaa pikkuhiljaa kuin kasvattaa kiukkukasaa. Jokaisen pitää itse arvioida, onko oma asia tärkeä vai ei. Yleensä se on, koska se vaivaa. Näkymättömyyteen tottuneelle on vaikeaa tulla näkyväksi. Itsensä pienentäjä uhkaa ajan myötä hävitä näkyvistä ihan kokonaan.

Mitä tulee näkyväksi ja mitä siitä seuraa?

Joskus pelottaa sekin, mitä pinnan alta pulpahtaa esiin ja yhteisen katseen alle. Mitä itselle tapahtuu, kun kuulee sanovansa niitä todellisia asioita, jotka vaivaavat? Pesuveden mukana tulee joskus vähän enemmänkin kuin oli tarkoitus. Joskus avoimuus ja naamioiden riisuminen, todellinen oma olemus ja omat tarpeet voivat olla uhka parisuhteelle. Todellinen uhka on se, että itse näivettyy naamioiden taakse eikä uskalla viestiä.

Yleensä ihmisyydessä pelottavinta ovat tunteet – niin omat kuin toisenkin. Tunteet ovat sielun kieltä, olen kuullut sanottavan. Kun sielu puhuu ja tunteet tuntuvat, ollaan jonkun olennaisen äärellä. Ilman puhetta on vaikea kohdata ja ymmärtää.