Miehiä eivät parisuhteen asiat kiinnosta!
[avatar] Miehiä eivät parisuhteen asiat kiinnosta! Tämän suuntaisen ajatuksen esitti tunnettu parisuhdeblogisti eräässä koulutuspäivässä, jossa sain olla häntä kuulemassa. Väite perustui kokemukseen: noin 90 % palautteesta, jota hän saa kirjoituksiinsa, tulee naisilta. Omankin kokemukseni mukaan: jos kysymys ei ole koulutuksesta, ryhmästä tai kurssista, joihin pääsee vain pariskuntana, parisuhdetilaisuuksissa on paikalla yleensä maksimissaan pari ns. kiintiömiestä. Lisäksi törmään usein työssäni pariterapeuttina ajatukseen, että parisuhteen keskeinen ongelma kulminoituu miehen puhumattomuuteen ja suhteessa olemisen jokin asteiseen vaikeuteen. Eli onko todella niin, etteivät parisuhteen asiat kiinnosta miehiä? Tavallaan näin voisi ajatella yllä todetun perusteella, mutta… Olen istunut lukuisissa miesten sauna- ja baari-illoissa ja niiden perusteella ei pahalla tahdollakaan voi ajatella, etteivätkö miehet olisi omistautuneita parisuhteissaan. Edellä mainituissa illoissa ei välttämättä tuntikausia analysoida ihmissuhteita, mutta kun naisystävistä ja vaimoista puhutaan, puheissa välittyy pääsääntöisesti syvä arvostus, lämpö, kunnioitus, kaipuu ja aito välittäminen – rakkaus. Jollain tavalla miehet tuntuvat usein kokevan hämmennystä suhteissaan, mistä syystä pohditaan omaa riittävyyttä puolisona ja omaa paikkaa perheessä/parisuhteessa. Oman kokemukseni perusteella jäin pohtimaan, miksi yllä mainittu blogisti ei saa miehiltä enemmän palautetta? Mikseivät miehet osallistu parisuhdetta käsitteleviin tilaisuuksiin yhtä aktiivisesti kuin naiset? Koska omat rahkeeni eivät riittäneet vastaamaan edellä esitettyihin kysymyksiin, päätin kysyä asiasta tuttaviltani. Sain aika pian uskottavalta tuntuvan selityksen kysymyksilleni: kuinka moni ihminen haluisi antautua keskusteluille tai käydä tilaisuuksissa, joissa joutuu helposti altavastaajaksi, selittelemään ja puolustamaan itseään. Joissa sinut määritellään lähtökohtaisesti jollain lailla puutteelliseksi. Parisuhde on helposti elämänalue, jossa miesten on vaikeaa olla mukana tasavertaisina kumppaneina ja saada kokemuksilleen yhtäläistä painoarvoa naisiin verrattuna. Toisten miesten kanssa voi puolestaan suhteellisen turvallisesti jakaa kokemuksiaan ja tunteitaan, kun oman avautumisen jälkeen voi luottaa siihen, ettei saa kuulla, miten asiat oikeasti ovat. Naiset voivat testata itseään pienellä ajatuskokeella: Kuinka moni nainen voi rehellisesti sanoa, että heidän miehensä ymmärtää parisuhteen dynamiikasta ja tunteista lähtökohtaisesti yhtä paljon kuin he? Monet miehet ovat saaneet kuulla, että heillä on syntyjään tunneilmaisussaan jonkin sortin händikäppi, jonka korjaamiseen puolisolta saa apuja. Pahimmassa tapauksessa mies on suhteessa naisen silmissä kuin aikuinen lapsi, joka on sietämättömän avuton ja myös törkeän simppeli: miesten toimintaa ja tunteita kun voi niin helposti ohjailla seksillä. On varmasti totta, että naisten on yleensä helpompi puhua ja ilmaista tunteitaan kuin miesten. Tosin se, että pystyy ilmaisemaan selkeämmin rakkauden kaipuunsa ja muita toiveita, ei vielä merkitse, että on erityisen kyvykäs puolisona ja rakastamaan toista parisuhteessa. <3 <3 <3 Luin äskettäin yhdysvaltalaisen kirjailijan ja feministin bell hooksin (oikealta nimeltään Gloria Jean Watkins) kirjan Rakkaus muuttaa kaiken. Kirjassaan hooks tuo esille, ettei parisuhteissa ole kaikesta tasa-arvokehityksestä huolimatta päästy eroon patriarkaalisista ajattelu- ja toimintamalleista. Monissa suhteissa kysymys vallankäytöstä on edelleen keskeinen. Vitsikkäästi puhutaan kaapin paikasta, tossun alla olemisesta, viimeisen sanan sanomisesta. Jos miehet käyttivät aiemmin valtaa suhteissa, nyt sitä käyttävät naiset muun muassa ottamalla haltuun sekä parisuhteen sisällön että laadun määrittelemisen ja miehen paikan siinä. Rakkaus on kuin hienointa hiekkaa. Ota hiekkaa käteesi ja purista käsi nyrkkiin, hiekka valuu sormien välistä ja kätesi jää tyhjäksi. Hooks toteaa, että vallankäyttö parisuhteissa karkottaa väistämättä rakkauden, sillä kuka itseänsä arvostava ihminen haluaa olla toisen vallankäytön kohde? Valta-asetelmien maailma on lopulta rakkaudeton maailma. Vallankäytöstä luopuminen on kuitenkin vaikeaa. Valta tuo turvallisuuden tunnetta, ainakin hetkellisesti. Kun kontrolloi ja alistaa toista, voi hetkeksi unohtaa tosiasiat. Sen, ettei rakkaus aina kestä kaikkea, eikä kenenkään rakkaudesta voi mennä sataprosenttiseen takuuseen. Toinen voi jättää, pettää ja hylätä: aiheuttaa tuskaa. Hooksin mukaan valta-asetelmista luopuminen parisuhteessa tarkoittaa oman haavoittuvuuden hyväksymistä. Että on tilanteita, joissa on avuton ja joutuu vain luottamaan toisen hyväntahtoisuuteen itseään kohtaan. <3 <3 <3 Uskon, että lähimmät ihmissuhteet ovat yleensä sellaisia, joissa nimenomaan pystyy tunnustamaan ja turvallisesti kokemaan oman haavoittuvuutensa. Joissa ei tarvitse pelätä, että toinen käyttää heikkouttani hyväkseen tai vallan saamiseen, vaan antaakseen minulle lohdutusta ja ymmärrystä. Olkapään johon nojata, kun elämä kolhii. Pääsemme parisuhteen valta-asetelmista eroon, kun suhtaudumme puolisoomme kuin parhaaseen ystäväämme ja muistamme, ettei todellinen rakkaus koskaan tahdo toiselle mitään pahaa.