Menkää lomalle

 

–Lähtekää lomalle. Pienikin irtiotto tekisi hyvää. Olisiko teidän mahdollista mennä vaikka lähimpään toiseen kaupunkiin viikonlopuksi? Teillä on ollut niin raskasta. On tärkeää ottaa lomaa  vaikeista asioista.

Joku hotelli tai vastaava voisi hyvin tehdä minun kanssani diilin, olisin luontaisesti hyvä manageri. Tai voisin kaivaa terapiasession lopuksi pöytälaatikosta lomaosakkeen just for you. No ei tietenkään oikeasti.  Mutta lomamyyntipuheita huomaan käyväni nykyisin usein töissä.  Tai ehkä se on enemmän sitä puhetta,  että mistä löytäisitte enemmän iloa. Moni löytää sitä lomista.  

Suurin osa pariskunnista itseasiassa hyötyy lomista. No ei ihan kaikki. Jos lomakin on toisen kanssa raskasta, on sitäkin vaikeampi palata arkeen. Arki on useimmille perheneuvonnan tai pariterapian asiakkaille tavalla tai toisella haastavaa.  Siis suurimmalle osalle ihmisistä. Pipo alkaa kiristämään kellä tahansa jos vuodesta toiseen syö pettua ja herää aamulla viideltä vain mennäkseen taas töihin, kauppaan, päiväkotiin, hellan ääreen ja hampaita pesemään.

Itse noudatan omaa lomailuohjettani huonosti. Olosuhteiden pakosta lomailemme liian vähän. Tiedäthän: Liian kallis talo, riivattu auto, vatsatautikierre ja mitä näitä nyt on.  Töitäkin on paljon. Elämän vitsauksien kasautuessa olisi erityisen tärkeää lomailla.  Löytää jotakin kevyttä ja virkistävää. Niin minä ohjeistan.

Mutta nythän olemme lomalla perheen kanssa. Lähimmässä kaupungissa hotellissa, niin kuin itse käskin. Hotellin aulassa on rentouttavaa juoda miehen kanssa kahvia ja lukea Hesaria. Lapset ovat yhtäkkiä kasvaneet niin isoiksi, että pärjäävät tovin hotellihuoneessa  ilman meitä. Uskomatonta. Tällaista me teimme silloin joskus edellisessä elämässä ennen lapsia.

Hesarin koulumnisti Virve Kähkönen kirjoittaa lomien haasteista. Hän väittää olevansa lomasuorittaja.  Kähkösen mies haluaisi joskus lomalle Kanariansaarille.  Minäkin haluan sinne, mutta eri syistä kuin Virven mies. En tosiaan  kaipaa uusia haasteita arjen lisäksi. Tunnistan kyllä jotakin tuosta Virven itsekriittisestä otteesta ja lomasuorittamisesta. Mutta siitä on aikaa. Se oli silloin kun elin ihan toisenlaista elämää ja sitä kautta olinkin aika erilainen. Nykyään en kuuna päivänä edes unissani ehdottaisi, että nukkuisimmeko pari yötä jossain lentoasemalla jossakin nurkassa. En tosin tiedä, saako sellaista enää edes tehdä. Maailma on muuttunut sitten oman nuoruuteni ja omatoimimatkojen. Nykyään haaveilen siitä, että joskus aurinko paistaisi, perhe olisi koolla, mutta saisin silti viettää miehen kanssa kahdenkin aikaa.  Jos Kanarialle ei ole varaa lentää, niin lähikaupungin hotellikin kelpaa. Oikein hyvin. Virkistyneenä ja mielelläni palaan  arkeeni. Mies ja lapset vaikuttavat taas paljon mukavimmilta.

 

 

Minna Tuominen