#meillätoimii se ettei olla lapasia

Erostani olen kirjoitellut tekstejä jonkun verran. Viimeksi otsikolla ”Joskus vaihtamalla paranee”. On ihana saada uusi mahdollisuus parisuhteen rakentamiseen. Tein neljän yksinolovuoden aikana hyvin paljon psyykkistä työtä. Isoimman surun ja sotkun jälkeen asetin tavoitteekseni sen, että ymmärtäisin lopulta, mikä liitossani ei toiminut. Jouduin katsomaan päättynyttä liittoani tarkkaan vähän joka puolelta, mutta erityisen tarkkailun kohteeksi laitoin oman roolini parisuhteessa.

Paula Ruotsalainen totesi blogitekstissään otsikolla ”Haluan kuorruttaa elämäsi rakkaudellani”, että tutkimusten mukaan parisuhteen laatu on määrääviin yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa elämässä koettuun onnellisuuteen. Yksinäisten vuosien jälkeen olen hyvin paljon samaa mieltä, vaikka elämä itsekseenkin oli ihan tyydyttävää.

Elän sinkkuäitivuosien jälkeen uudessa parisuhteessa. Haaste #meillätoimii osuu sillä tavalla veikeään kohtaan, että voin kirjoittaa uudesta ja tuoreesta tietäen samalla sen, että aika voi muuttaa asioita suuntaan jos toiseenkin. Tässä kohtaa tunnen koko olemuksessani, miten hyvää hyvä parisuhde ihmiselle tekee.

Jo tämä että voin kumppanini kanssa yhdessä pohtia mikä meillä toimii, on minulle pieni ihme jo sinänsä. Kaikkien kanssa ei voi. Minusta meillä toimii tasa-arvoisuus. Koen, että olen elämässäni ensimmäistä kertaa suhteessa, josta puuttuu kaikenkarvainen vallankäyttö. On niin kiva paistatella ihmisen rinnalla, joka kannustaa ja kohottaa minua ihan pelkällä olemisellaan. Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun toinen moninkertaistaa ilot ja jakaa surut, on arjen tuki ja kuitenkin suorapuheinen peili eikä mikään hyssyttelijä-lapanen 😀

Itse nautin älyttömästi siitä, että ”palautejärjestelmä” toimii. Pidän tätäkin tasa-arvoisuuteen, kunnioittamiseen ja vastuullisuuteen liittyvänä asiana. Pystymme sanomaan nekin asiat, jotka harmittavat. Meillä molemmilla on taipumus sanoa, että kiitos kun sanoit tästä, tuo on kyllä totta ja tuo juttu taas ei. En ole kuullut kummankaan suusta toteamusta, joka voisi mennä jotenkin näin: ”Itte sä teet samaa ja vielä pahemmin”, ”Paraskin puhuja” ja ”Katto vaan itteäs peiliin”.

Tässä kohtaa elämääni tunnen erityistä kiitollisuutta elettyä elämää kohtaan. Jos en olisi rämpinyt liitossani ja kokenut sitä, mitä sain ja jouduin kohtaamaan, en olisi tässä nyt.