Meidän suhteemme, meidän kirkkomme
Kirkolliskokouksessa keskusteltiin jälleen samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Ja jälleen käteen jäi lopulta tilanne, joka aiheutti monelle pettymystä ja ikävää oloa. Ihmisiä ja suhteita, jotka kokevat jäävänsä yhä omassa yhteisössään ulkopuolisiksi. Tulkintakysymyksiksi.
Se ei kuitenkaan tarjoa kokonaiskuvaa Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta tai sen tilanteesta. Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ole vain nuo ratkaisut. Kirkko on ihmiset, kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet. Se on päättävässä asemassa istuva, mutta myös yhtälailla avioliittonsa vihkimystä odottava samaa sukupuolta oleva pari.
Suhteemme Jumalaan ei rakennu kirkon kokouksien asialistoilla tai päätöksissä. Onneksi. Sen suhteen väliin ei voi kukaan muu tulla. Vaikka joskus siltä meinaisi tuntuakin. Arkeemme kokouksissa ja asialistoilla voidaan kuitenkin vaikuttaa. Esimerkiksi samaa sukupuolta olevien kohdalla myös parisuhteen asioihin.
Kirkko on kaikki sen jäsenet, mutta valta jakautuu eri hetkissä eri henkilöille. Onneksi siihen vallan jakautumiseen voimme myös vaikuttaa. Esimerkiksi ensi syksynä tulevissa seurakuntavaaleissa. Sillä sen lisäksi, että niissä valitaan luottamushenkilöt päättämään oman seurakunnan asioista, niin nuo luottamushenkilöt ovat myös niitä, jotka ovat esimerkiksi valitsemassa maallikkojäseniä kirkolliskokoukseen.
Olo voi olla nujerrettu ja voimaton, kun oma tai lähimmäisen parisuhteen mahdollisuudet ja oikeudet ovat jonkun toisen käsissä. Emme kuitenkaan ole voimattomia tai nujerrettuja. Kirkon tulevaisuuden päätöksenteko on myös meidän käsissämme.