Me valitsemme päivittäin miten suhtaudumme toisiimme

Maailma voi olla niin erilainen. Muistan kerran raitiovaunussa, kun tulin rattaiden kanssa sisään, kommetoi yksi matksutaja kuinka lapsiperheet tulisi ampua, koska kukaan ei väistä rullatuolia, mutta kärryjä kyllä aina väistetään.

Yksi päivä päiväkotimatkalla taaperoa ärsytti, koska ystävä lähti risteyksestä Lidl-kauppaan. Hän olisi halunnut sinne kanssa. Harmissaan hän istuutui kadulle pikkukoira kädessään. Koitin toki sanoittaa tunteita, antaa vaihtoehtoja ja ymmärtää. Hän ei hievahtanutkaan. Eipähän siitä oikein edistytty minnekään, kunnes ohikulkija pysähtyi.

Hän otti kontaktia kadulla istuvaan taaperoon. Kyseli onko sylissä olevalla pehmokoiralla hätä ja mikä sen parantaisi ja tarjosi sitten papuja ja kauramaitoa. Lopuksi hän vielä kannusti, että eiköhän kaikki lähdetä tästä kotiin syömään. Ja niin, taaperohan tärkeänä astui kärryyn, aivan kuin ei mitään pettymystä olisi ollutkaan.

Maailma voi olla niin erilainen. Me valitsemme päivittäin millainen. 

Terveisin, Ulla