Lupa juhlia!

Eilen söin rutkasti kakkua ja join lasillisen kuohuvaa. Oli päivä, jota olin monen muun ihmisen tavoin odottanut. Tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan. Parit sukupuoleen katsomatta ovat viimein Suomessa juridisesti saman arvoisessa asemassa.

Samaan aikaan takaraivossa jylläsi tietoisuus tilanteesta kirkossa. Epäselvyyksistä. Ristiriidoista. Kivuista ja peloista. Soutamisesta ja huopaamisesta. Ajatukset ja tunteet pyörivät sinne. Mitä siitä kaikesta ajattelen ja mitä minun tulisi ajatella?

Eilen laitoin kuitenkin nuo kaikki ajatukset ja tunteet pieneen purkkiin, suljin sen kauniilla sateenkaarevalla rusetilla ja laitoin hetkeksi sivuun. Tahdoin antaa hetken onnelle ja  juhlinnalle. Kohotin lasia, laitoin kakkua suuhun, katsoin ystäviä silmiin ja seurasin ihmisten iloa. Pyrin imemään jokaisen sekunnin tuota riemua ympäriltäni. Riemua, jonka eteen niin monet ovat tehneet töitä jo kauan. Riemua, jonka saapuminen on kestänyt, mutta joka on nyt viimein totta! Katselin uteliain ja haltioitunein silmin päivää, joka tulee jäämään historiankirjoihin.

En tiedä mikä tulevan kumppanini sukupuoli tulee olemaan. En tiedä kokettaako lain muutos minua konkreettisesti. Tiedän kuitenkin sen, että kovin monelle siinä on kyse heidän elämästään, heidän rakkaudestaan. Iloitsen heidän kanssaan. Olen puolestanne niin valtavan onnellinen! Toivon, että tämä päivä antaa teille toivoa ja iloa! Toivon, että se antaa samaa myös sateenkaarinuorille. Että päivä olisi yhtenä portaana rakentamassa lempeämpää ja rakkauden täyteisempää yhteiskuntaa.

Täydellistä elämä ei toki nytkään ole. Yhä samaa sukupuolta olevat parit voivat joutua kohtaamaan arjessaan asiattomia kommentteja, pelkäämään turvallisuutensa puolesta tai kärsimään epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Se kaikki on epäreilua ja väärin. Yhä on asioita pienissä sateenkaarevilla ruseteilla suljetuissa purkeissa. Ehkä voimme kuitenkin nyt hetken vain iloita ja juhlia. Kerätä riemusta voimia ja toivoa katsoa sitä kaikkea muuta sitten, kun juhlat on juhlitt