Luottamus – sarja hyviä tekoja

Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Mikael Pentikäinen kirjoitti muutama vuosi sitten vavahduttavan kirjan luottamuksesta. Lehden nokkamiehen pesti päättyi yllättäen hallituksen ja päätoimittajan väliseen luottamuspulaan. On oikeutettua olettaa, että kirjoittaja on pohtinut aihetta keskivertokansalaista enemmän.

Kirja avaa luottamukseen sekä henkilökohtaisen että laajaan tietämykseen perustuvan ikkunan. Yhteen lukuun Pentikäinen on laatinut listan teoista, joiden välityksellä yksilöiden ja yhteisöjen välinen luottamus syntyy. Luku alkaa sitaatilla, jossa todetaan:

”Ihmiset eivät kuuntele puhettasi, he seuraavat elämääsi.”

Luottamus on sanoja enemmän tekoja, jonka rakentumisen perusta on itsetuntemuksessa. Siihen, joka tuntee oman tarinansa ja arvostaa sitä, on helpompi luottaa. Toisena seikkana kirjoittaja nostaa esille kuuntelemisen merkityksen. Kuulemista enemmän kyse on kuuntelijan kyvystä asettua puhujan asemaan ja hänen taidostaan tarkastella tilannetta toisen, esimerkiksi puolison, näkökulmasta.

Tämän lisäksi tarvitaan suoraa puhetta. Ei vaikeiden asioiden kiertämistä ja kaunistelua, vaan rehellisesti sanoitettuja arvioita vallitsevasta tilanteesta. Neljänneksi luottamuksen rakentumiseen tarvitaan arvostuksen osoittamista.

Toista kunnioittavan, reilun rakkauden on havaittu lähentävän osapuolia toisiinsa.

Viides luottamusta vahvistava teko on lojaalius. Luotettava lähimmäinen osaa osoittaa arvostusta kanssakulkijaa kohtaan myös silloin, kun tiet ovat syystä tai toisesta erkaantuneet etäämmälle.

Edellä mainitut teot ovat sovitettavissa kaikkiin luottamusta edellyttäviin suhteisiin, myös parisuhteeseen. Samoja taitoja tarvitaan niin perheissä, vapaaehtoistyössä kuin suvun kesken – kaikkialla siellä, missä ihmiset tahtovat viihtyä toistensa seurassa hyväntahtoisessa hengessä.