Luonto hoitaa parisuhdetta
Muistatko millainen suhde sinulle oli lapsena luontoon?
Metsästä on tullut viime aikoina itselleni hyvin tärkeä paikka. En oikeasti edes ymmärrä, miten niin pitkään elin ilman luontoyhteyttä. Olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja halusin aina pois. Kaipasin isompaa elämää ja kaupunkia. Viime aikoina olen alkanut muistaa todellista luontoani.
Minut saatteli luonnon läheisyyteen kumppani, jolle metsä on tärkeä hengityspaikka. Hänen kanssaan aloin muistaa, miten jo nuorena pyöräilin järvenrantaan kirjoittamaan runoja, kun oli paha olla ja miten aina lenkkeilin metsän keskellä pururadoilla, en koskaan autotien vieressä. Minulle aina sanottiin, etten ole luontoihminen. Sisäistin sen, mitä minulle sanottiin ja vasta nyt ymmärrän, ettei se ollut totta.
Hoitakaa suhdetta ennenkuin on liian myöhäistä
Parisuhteen hoitamista voi olla mikä tahansa, mikä tuntuu hyvältä. On tärkeää viettää yhdessä aikaa ja nauttia toisen seurasta. Kun on eronnut, tajuaa, mikä merkitys parisuhteen hoivaamisella on. Sitä ei aloiteta huomenna, ei ensi viikolla vaan ihan heti. Suhteen eteen kannattaa molempien nähdä vaivaa. Mutta aina ei tarvita mitään kovin suurieleistä.
Metsä saattelee läsnäoloon ja yhteyteen
Meille metsä ja luonto yleensäkin ovat läsnäolon ja hiljaisuuden paikkoja. Olemme molemmat herkkiä ja kaipaamme rauhoittumista. Ihaninta on lähteä luontoon kahdestaan ilman lapsia, ihan vaan kuljeskella, katsella ja antaa luonnon tehdä ihmeitään.
Luonto pakottaa aistimaan. Kun ollaan aistien äärellä, ollaan läsnä. Niin yksinkertaista on läsnä oleminen – olemista, hengittämistä ja aistimista. Luonnossa on paljon nähtävää, kuultavaa ja tunnusteltavaa. Kun on oikein läsnä, alkaa nähdä asiat selvemmin ja tarkemmin.
Miten ihana on kulkea poluilla yhdessä, ottaa välillä kädestä kiinni, istahtaa kivelle vieretysten, aistia luontoa yhdessä. Kun on oikein läsnä ja aistit auki, on läsnä myös sille toiselle.
Mennäänkö metsään?