Lapsiperheellinen kohtaa oman rajallisuutensa
Sitä haluaisi nähdä itsensä superihmisenä, joka saa aikaan mielettömän määrän asioioita. Sitä ajattelee, että vielä illalla ehtii vaikka mitä. Sankaritarinoitahan on tohtoreiksi väitelleistä äitiyslomalaisista, yrittäjistä ja elämänsuunnan muuttajista. Minä sen sijaan jätän siivoamisen, ripustan jouluvaloja, polttelen kynttilöitä ja lorottelen vettä kylvyssä tyttäreni kanssa.
Yritän kovasti, että lähelläni olisi hyvä olla, sillä kiireessä ja väsymyksessä erityisesti tuntuu tuomio. Piispa Irja Askolan yksi lempiajatuksistani on, ettei tarvitse olla oikeassa. Tarvitsee olla ihminen. Sellainen, jonka lähellä on vähemmän irvistystä, enemmän naurua. Vähemmän tuomiota, enemmän turvallisuutta. Vähemmän hengästymistä, enemmän hengittämistä.
Kaikenlaisen keskellä sain messengerissä viestin: mutta onneksi olet ihana juuri tuollaisena kuin ehdit olla.
Kaikkein vaikeinta on se, että vaikka en näpyttele tässä pimeässä illassa tutkimussuunnitelmaa koen pahemmin oman rajallisuuteni siinä, ettei lähelläni edes aina ole hyvä olla. Kyllä asiat minuakin ärsyttävät, sanon vaikkei pitäisi. Kaikenlaisen keskellä sain messengerissä viestin: mutta onneksi olet ihana juuri tuollaisena kuin ehdit olla.
Älkää kuulkaa säästelkö toisianne hyviltä sanoilta, sydänemojeja ei voi olla koskaan liikaa, kannustus kannattaa. Sellainen tuntuu hyvältä varsinkin juuri silloin, kun tavoitteet ja todellisuus eivät kohtaa. Sellainen saa ponnistelemaan paremmaksi ihmiseksi. Jakakaa toisillenne #valoa. Kaikenlaisissa suhteissa.