Lapsimyönteinen ilmapiirikö?

Muistan ajan, kun omat lapset oli pieniä. He ajoivat naapurin lasten kanssa pyörällä rinkiä pihalla. Ihan hiljaista touhu ei tietenkään ollut. Muutama iäkkäämpi naapuri koki lasten melun häiritsevänä. He pyysivät rajoittamaan ilakointia. Sanoin heille, että jos joku näkee sen vaivan, että synnyttää lapsia harmaantuvaan Suomeen, heille tulee mahdollistaa tila näkyä ja kuulua. Pihat ovat jo valmiiksi entiseen verrattuna äänettömiä.

Muutama iäkkäämpi naapuri koki lasten melun häiritsevänä.

Aikaa tuosta on kulunut yli 15 vuotta. Viime viikkoina olen törmännyt ystäväpiirissäni liian monta kertaa samaan: iäkkäämmät naapurit eivät katso lasten touhuja hyvällä. Pienet ihmiset sotkevat huolella vaalitut pihaistutukset ja pitävät melua rappukäytävässä. Viime viikolla muuttoa tekevän ystäväni lapsille huudettiin oven raosta, miten hän vihaakaan lapsia.

Kuluneen syksyn aikana mediassa ja poliitikkojen parissa on etsitty keinoja, joilla Suomea voitaisiin kehittää lapsimyönteisemmäksi ja perheitä voitaisiin tukea oman lapsitoiveen täyttymisessä. Tutkimustieto korostaa lapsuuden ja varhaisten vuosien merkitystä ihmisen kasvulle, kehitykselle ja myöhemmälle hyvinvoinnille. Tiedetään, että perheen aikuisten hyvinvointi tukee lapsen suotuisaa kehitystä.

Viime viikolla muuttoa tekevän ystäväni lapsille huudettiin oven raosta, miten hän vihaakaan lapsia.

Lämmin ja hyväksyvä ilmapiiri perheen ympärillä tukee lasten ja vanhempien hyvinvointia. Omassa kodissa hengittäminen on huomattavasti kevyempää, jos kaikki kokevat olevansa naapuruston täysivaltaisia ja arvostettuja jäseniä. Negatiivinen asenne lapsia kohtaan paineistaa jo muutenkin ankaraksi koettua arkea.

Miksi emme aina arvosta lapsia samalla tavalla kuin monessa muussa kulttuurissa tehdään? Moni perhe menee ulkomaille nauttimaan sitä ihmettä, että ventovieraat hymyilevat lapsille ja kehuvat heitä kauniiksi. Millä ihmeellä yhteisöjämme saataisiin kammettua lapsiystävällisempään suuntaan? Ihan asennetasolla. Niin, että se heijastuisi yhteiskunnan ylätasolta aivan tavalliseen naapuriin.

Negatiivinen asenne lapsia kohtaan paineistaa jo muutenkin ankaraksi koettua arkea.

Jokainen teko merkitsee. Lämmin hymy metrossa ja bussissa, oven pitäminen auki kanssakulkijalle. Pienikin ystävällinen teko tallentuu mieleen antaen voimaa silloin, kun puhti on muuten poissa. Ja samalla tavalla jokainen epäystävällinen huuto ja huokaus iskee ilmat pihalle jo valmiiksi tyhjiin puhalletusta vanhemmasta.

Pienestä koostaan huolimatta lapsi ymmärtää asioista tavattoman paljon.

Kun itse olin lapsi, arvostin niitä aikusia, jotka pitivät minua vertaisenaan. Ei tietenkään aikuisen vastuuta kantavana isona ihmisenä, vaan pienenä ajattelevana ja älykkäänä olentona. Pienestä koostaan huolimatta lapsi ymmärtää asioista tavattoman paljon. Siksi häntä kannattaa kunnioittaa ja kohdella kuin vertaista.