Lapsi parisuhteen voimavarana

Minulle tehtiin kysymys, mitä vastaisin otsikkoon “Lapsi parisuhteen voimavarana”. Kysymyshän ei ole ihan helppo. Lapsihan vie kahdenkeskistä aikaa ja tuo uusia haasteita elämään. Me jaksamme kyllä ihmetellä kuinka olemme onnistuneet saamaan aikaan niin upean tyypin. Mitä se sitten tarkoittaa noin niinkuin konkreettisesti?

Minulle parhaiten tulevat mieleen hetket, kun minulla menee hermo puolisooni. Useimmiten se on taaperoni, joka hakee kädestä pitäen paikalle toisen riitelijän ja huomauttaa, että nyt on pyydettävä anteeksi. Enhän minä voi olla enää vihainen silloin kellekään.

Eihän me aikuiset voida käyttäytyä toisin kuin lapsien odotetaan.

Tässä yksi päivä taapero ehdotti, että minä ja isä korjaisimme yhdesssä hänen pyöränsä, kun joku oli ärsyttänyt äitiä. Pieni tyyppi on ottanut päiväkodin opit käyttöönsä ja rauha saapuu kotiin alta aikayksikön. Eihän me aikuiset voida käyttäytyä toisin kuin lapsien odotetaan.

Taapero myös muistaa aina saadessaan suukkoja isältään muistuttaa, että äiti kaipaa niitä kanssa. Puhumattakaan siitä riemusta, mikä on joulukadun avaisissa, ensilumen leijailessa tai lakanoita viikatessa. Kyllä se lapsi on parisuhteen voimavara, kun sille osaa antaa tilaa.

Terveisin, Ulla