Lähisuhteiden maailmanmestaruus
Viime päivinä olemme osanneet hehkuttaa. Jääkiekon maailmanmestaruus on saanut tuntemattomat halaamaan toisiaan – ihan vilpittömästi. Uskallan väittää, että pehmeiden, lämpien tunteiden ilmaisu on lisääntynyt myös lähisuhteissamme. Kun jotakin suurta tapahtuu, me kaipaamme kosketetuksi tulemista sanoilla ja fyysisellä kontaktilla. Pettymyksiä ja menestystä on tylsää kokea yksin.
Filosofi Frank Martela pisti mutkat suoraksi ja väitti rohkeasti, että maailmanmestaruus johtuu siitä, että nuoret miehet ovat oppineet aiempia sukupolvia paremmin ilmaisemaan sanallisesti tunteitaan. Voi toki olla, että maailmanmestaruuteen tarvittiin muutakin, mutta suorasta myönteisten tunteiden ilmaisusta ei taatusti ole haittaa. Olen havainnut saman: vaikeiden ja intiimien tunteiden esille otossa monet nuoret ovat vanhempiaan kehittyneempiä.
Leijonat eivät musertuneet vastustajien edessä, vaan uskoivat siihen, että kokemattomampi voi voittaa kokeneemmat pelaajat hyvällä yhteishengellä. Olen tehnyt parisuhdetyötä vuodesta 2005 lähtien ja nähnyt miten parisuhdekursseilla ja terapiaprosesseissa lähisuhteet voivat ihan oikeasti parantua. Hyvä ei itsestään tietysti lisäänny, mutta jos uskallan lähestyä puolisoa, lasta tai omaa vanhempaani lempeydellä, toisen piintynytkin varautuneisuus voi sulaa. Kyse on uskalluksesta ja oman pääni sisäisestä äänestä: Uskonko, että asiat voivat muuttua? Toisen pään sisällä täytyy toki olla kykyä ottaa hyvä vastaan. Kyky uskoa hyvään ja muutokseen voi tehdä meidät oman elämämme ihmissuhteidemme maailmanmestareiksi. Myönteisten tunteiden ilmaisussa on mahdollista kehittyä ja laajentaa omaa ilmaisunsa skaalaa.
Ihmissuhteemme heijastuvat myös muuhun elämään. Kun kotona on hyvä olla, voi rauhassa kehittyä myös tiedoissa ja taidoissa. Siksi ihmisenä kehittyminen kannattaa aloittaa läheltä: Niistä ihmisistä, joiden kanssa vietämme muutenkin aikaa.
Tämä hyvä viikko on heijastunut eläinkuntaankin. Kuvassa oravanpoikanen antaa suukon äidilleen.
Hyvän mielen terveisin,
Minna T.