Kumppanuus on rakkaussuhteessa kuin benji-köysi

Nyt kun ollaan aivan erityisen paljon yhdessä, olen laittanut minun ja rakastettuni välillä merkille sellaisia asioita, jotka liittyvät kumppanuuteen. Ne nousevat esille varmasti siksikin, että eletään tätä koronakevättä ja on tavallista enemmän epävarmuuksia, vastoinkäymisiä ja huolta. Kumppanuus on kannattelua kaiken sellaisen keskellä missä kannattelua kulloinkin tarvitaan.

Rakkaus merkitsee minulle puolestaan tunteita, jotka tuntuvat kehossa ja kyseenalaistavat maailman totunnaiset rajat ja tavat. Rakastaminen on rajua, siinä venytetään tavallinen elämä pois jengoiltaan. Kun rakastaa mahdollisimman vähin estoin, on koko ajan alttiina ja jatkuvasti jollain tapaa ravisteltuna.

Kumppanuus on matalaoktaanista ja räjähdysvaaratonta. Sen varassa voi tehdä suunnitelmia ja toteuttaa projekteja, jotka vaativat sietämistä ja tavanomaista pinnistelyä.

Kun suomalaisista, tai siis koko porukasta maapallolla, varsin moni on nyt tehnyt töitä kotona samaan aikaan, koko elämään on tullut tavanomaista enemmän pinnistelyä. Ja sitten toisaalta kumpikin näkee paljon lähempää, miten toinen tekee omaa työtään ja kaikki siihen liittyvät harmitukset ja paineet. Kumppanuus saa tilaisuuden nostaa päätään.

”Mitä voisin tehdä auttaakseni sinua?” -tyyppinen asenne ja suorat kysymykset, heräävät, kun toinen on otsa kurtussa asioidensa parissa. Kumppanuus on tietysti sitäkin, että voi olettaa toisen ennen pitkää kysyvän tuollaisen ystävällisen kysymyksen. Riittää, että huokaisee vähän syvempään, niin kumppani rinnallani laittaa kätensä minun olkapäälleni ja ehdottaa, että voisi keittää vaikka kahvia. Ja tarjoaa neuvon.

Neuvot (minulta) eivät aina ole tervetulleita, mutta kumppanillinen asenne on (molempiin suuntiin).

Rakkauden tunteet ovat luonteeltaan enimmäkseen sellaisia kuin että ”ahmitaan toisemme”. Rakastaminen on jatkuvaa heittäytymistä kokemuksiin ja erityyppisiin seikkailuihin – sehän on luova ja omalakinen tila, jota ei voi hallita, vain elää. Ihan puhtaan rakastamisen tunteissa kaikki kiinnipitävä varovaisuus ja tavanmukaisuus saa palaa poroksi, koska se kohina ja vavistuttava jännite ottaa vallan. Minun mielestäni se on parasta, mitä elämässä on.

Kumppanuuden ajatusta ei ole ollut aivan mutkatonta yhdistää tuollaisen rakastamisen ideaaliin. Olen ajatellut, että minä rakastan ja se on yksi oman olemassaolon muotonsa, ja sitten toisekseen on myös kumppani, mutta nämä ovat toistensa suhteen vähän kuin kaukomaille matkustaminen ja maitokaupassa käynti; kaksi aivan eri asiaa.

Vähitellen, vuosien mittaan olen alkanut nähdä, miten ne toimivat, ja ehkä tämän kevään rasittavuuksien keskellä erityisesti.

Jos rakkaussuhde on rakkaussuhde, se on rakkaussuhde. Se on heittäytymisessä elämistä. Mutta kumppanuus toimii tarvittaessa kuin benjiköysi. Siis siinä mielessä, että se antaa arjessa supporttia loikata, hypätä, pudottautua rakkaudessa. Jokainen hyötyy kannattelusta, myös hän, joka on rakastaja.

Järjestys kuitenkin on tärkeä: ensin tulee se, että ollaan rakastavaisia ja toiseksi kumppaneita. Maitokaupassakin täytyy käydä, mutta kaukomaille sydän halajaa.

Terveisin, Jaakko Kaartinen