Kuinka kauniiksi parisuhteessa voikaan kasvaa!

Rakkaus on uutta luovaa. Ja rakastettuni kanssa minä olen paras itseni. Sellainen voi olla rakkauden lahja.

Helsingin Sanomat julkaisi eilen artikkelin, jonka mukaan ihmisen persoonallisuus voi muuttua aikuisuudessakin aiempaa arvioitua enemmän. Voimakkaat kokemukset muovaavat ihmistä niin paljon, että sillä on meihin pysyviä jälkiä. Erilaiset vaikeat tilanteet jättävät jälkensä ihmiseen, mutta niin tekevät myös positiiviset.

Sitä, miten paljon juuri positiiviset kokemukset muokkaavat ihmisen persoonaa, ei kovin hyvin tiedetä, koska asiaa ei ole tutkittu samassa määrin kuin ikävyyksien ja kriisien vaikutusta.

Mutta jos minä käännän katseeni itseeni ja mietin sitä, millainen ihminen olen tässä ja nyt, minusta tuntuu, että monet niistä persoonallisuuteni piirteistä, jotka tuntuvat arvokkailta ja tärkeiltä, ovat korostuneet viime vuosina. Niiden pontimena ovat olleet nimenomaan positiiviset kokemukset. Ja tärkeimmät viime vuosien tapahtumat puolestaan liittyvät rakastumiseeni ja kokemuksiini tässä rakkaudessa.

Sanoisin, että rakkaus on muokannut minua persoonana. Eikä ole liioittelua sanoa, että nimenomaan kaikki se onnellinen ja myönteinen, mitä rakastettuni minulle antaa, muokkaa minua yhä pidemmälle.

Ajattelin jo aivan aluksi, että hän on minulle kuin kevät. Se ajatus heijasteli sisäistä tunnetta kaikesta sellaisesta, joka itsessäni tunsin versovan. Rakastumiseen johtanut vuorovaikutus ja sen avaama kokemus omasta itsestäni oli niin voimakas, että tavallaan löysin itseni uudestaan. Koin, että menin aivan osasiin ja tuli uudelleen kootuksi, ja että se oli syvä ja hyvä purkamisen ja uudelleenmuotoutumisen kokemus.

Nyt minussa on kevät ja kesä. Minun persoonassani on painottunut sellainen.

Mikä sitten on se rakkauden aikaansaama positiivinen mullistus? Lähinnä se on kai syvistä syvin kelpaamisen tunne, vakuuttunut tunne siitä, että minä olen just hyvä sellaisena kuin olen. Millainen sitten olen? Kuulen rakastetultani, kuinka minussa hyvää ovat muun muassa nauravaiset ja avoimet luonteen piirteet, ajattelu ja aistiminen, kyky vuorovaikutukseen ja innostumiseen ja sosiaalisuuteen, ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus, ja muut sellaiset asiat, joista kuulen hänen minulle puhuvan. Minäkin tunnistan nuo piirteet itsessäni ja koen itseni onnelliseksi sellaisena.

Toivon, että yhtä hyvin osaisin nostaa häntä kuin hän minua. En tosiaankaan koskaan ole kohdannut ketään sellaista kuin hän. Koetan päivittäin selittää, miksi hän minusta on niin ihmeellinen ja millä tavoin ja mistä kaikesta hänessä nautin. Kerron ja koetan osoittaa sen, mitä tunnen ja ajattelen hänestä. Ehkäpä se heijastuu häneen kuten hänen katseensa, sanansa ja kosketuksensa minuun.

Parisuhteessa pitää voida kasvaa. Se, mikä tunnistetaan ja mitä ravitaan, voi kasvaa. Silloin persoonakin voi liikkua valon suuntaan, aina vain pidemmälle.