Kosketus on tärkeää ensimmäisestä päivästä viimeiseen hengenvetoon asti

Lapsemme syntyi aamulla. Lasta kehotettiin pitämään iholla. Vauva rauhoittui yhtä lailla sekä isän että äidin iholla. Ensimmäinen päivä kului nahalla köllötellessä.

Illan tullen olimme hämillämme. Miten me nyt nukumme? Ja miten vauva nukkuu? Kapaloimmeko sen ja laitamme pinnasänkyyn? Painoimme ensi kertaa kutsunappia ja kätilö tuli apuun. Hän sanoi, että parasta olisi, jos vauva nukkuisi iholla.

Edellisen yön valvoneina päässämme pyöri vain kysymyksiä vauvan musertumisesta meidän allemme ja mahdottomuudesta nukkua itse pikkukäärö vatsan päällä. Lopulta emme voineet muuta kuin ottaa pikkunyytin syliin. Vuorottelimme syöttöjen välissä ja me kaikki nukuimme.

Olemme kokeilleet kaikenlaisia siirtoja omaan sänkyyn, mutta asuinpaikkamme vaihtuessa kosteusvaurion tieltä yksi asia on ollut pysyvää: nappulan nukkuminen meidän välissä. Hänelle on tärkeää koskea joko jalallaan tai kädellään isään ja äitiin, kumpaankin.

Sanoilla en saanut jälkeläistäni rauhoittumaan. Kosketus sai. Syntymän jännittämä ruumiini ei olisi palautunut ilman elämän kosketusta ihollani.

Kuinka tärkeää on kosketus ihmiselle ensimmäisestä päivästä alkaen viimeiseen hengenvetoon asti.