Koska te eroatte?

Kysymys on riipinyt mieltäni jo jonkin aikaa. Ei siksi, että olisimme eroamassa vaan siksi, että tunnen itseni alamittaiseksi.

Asiantuntijat, naistenlehdet ja keskustelupalstat puhuvat siitä miten avio/avoero on mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja kuinka itsenäiseksi, rajansa tuntevaksi, itsetunnoltaan eheäksi ja kaikin puolin itseään tuntevaksi ihanaksi ihmiseksi sitä voikaa tulla kun on läpikäynyt riipivän eron. Aivan varmasti asia on näin, en epäile yhtään! Ja ilmaiseksi tuo kaikki ei todellakaan tule vaan kovan itsensä tutkistelun ja harjoittelun kautta. En todellakaan kritisoi tätä.

Avio/avoeron voi myös läpikäydä niin, että mitään kehitystä ei tapahdu. Eron jälkeen hypätään uuteen suhteeseen nopeasti menneitä miettimättä, itseään peilistä katsomatta ja samat möröt seuraavat perässä.

Pitkässä parisuhteessa voi myös elää siten, että itseään ei ihmeemmin tutki, vuorovaikutustaidot, omat kipupisteet, pimeät kohdat ja kasvun mahdollisuudet saavat uinua kaikessa rauhassa.

Pitkässä parisuhteessa voi elää myös siten, että elämän kriisit otetaan mahdollisuutena kasvaa ja laajentaa omaa ja toisen tuntemista. Kriisejä kun riittää muitakin kuin avio/avoero; läheisen sairastuminen, omaishoitajana toimiminen, perheen jäsenen kuolema, kriisi lasten elämässä, ystävän kova kohtalo, tai iso joukko muita paljon pienempiä haasteita. Jokainen elämän antama mustelma ja kova kolaus tarjoavat meille kasvun mahdollisuuden. Riippuu itsestä miten niihin haluaa suhtautua. Haluanko juosta karkuun, lakaista ongelman maton alle vai lähdenkö kasvamaan ja tutkimaan mitä elämä haluaa minulle opettaa.

Varoituksen sanan olen kuullut silloin, jos pariskunnan toinen jäsen haluaa lähteä kasvun tielle ja toinen haluaa säilyttää elämän samalla mallilla kuin ennekin. Silloin toisenkin on suostuttava muutokseen tai sitten lähdettävä eri suuntaan, säilyttämään omia tapojaan, asenteitaan ja arvojaan. Mutta varmuudella ei tässäkään tapauksessa voida vielä sanoa, että ero olisi aina se todennäköisin vaihtoehto.

Haluan siis puolustaa meitä pitkässä parisuhteessa eläviä ja sanoa, että ihmisenä voi kasvaa ja kehittyä myös yhden ja saman ihmisen kanssa eläessä. Haastavaa se on siinäkin mutta mahdollista.

Kysymykseen koska te eroatte? Vastaan: Ero ei ole näköpiirissä, ei ainakaan tänään tai huomenna. Juuri nyt on hyvä! Keskityn siihen.