Kaikki askeleet vievät lähemmäs jotakin #voimabiisi
Tällä viikolla me bloggaajat kirjoitamme voimabiiseistämme. Itselleni Johanna Kurkelan tuotanto on ollut viime vuosina hyvin tärkeä. Avioerossa astuin hiljaisuuteen ja Kurkelan laulujen parantavaan maailmaan. Kappaleista rakkaimman haluan jakaa sinun kanssasi.
Johanna Kurkelan laulun Kaikki askeleet sanat menevät näin:
Vain yhden sydämen
Meitä kahta varten
Teki taivas aikoinaan
Kun luoja näki sen
Enkeleiden virheen
Piti sydän puolittaa
Minä synnyin tuhat kertaa
Sinä kuljit jossakin
Eikä tiennyt kumpikaan
Että sydän kyllä muistaa
Ja se tahtoo takaisin
Toisen puolikkaan
Aivan kaikki askeleet
Yksi kerrallaan
Ovat tänne johtaneet
Aivan kaikki kyyneleet
Kaikki askeleet ovat tänne johtaneet
Kauas, kauas vaelsin
Jotain aina etsin
Läpi vuosituhanten
Monta, monta kertaa luulin
Vastauksen jo löysin
Ja mä kuljin nauraen
Enkä ymmärtänyt koskaan
Mikä voima sisälläin
Piti aina otteessaan
Että sydän kaiken aikaa
Mua kiskoi sinuun päin
Ei se voinut luovuttaa
Aivan kaikki askeleet
Yksi kerrallaan
Ovat tänne johtaneet
Aivan kaikki kyyneleet
Kaikki askeleet ovat tänne johtaneet
Itse en oikeastaan ajatellut ”sitä oikeaa” kovin paljon ennen kuin avioliittoni päättyi. Sinkkuaikana olen monta kertaa erehtynyt luulemaan, että tässä se nyt on – elämäni mies, elämäni rakkaus ja loppuelämä on ruusunpunaista utupilveä. Saa nauraa, itseänikin naurattaa.
Itsessäni on sellainen kummallinen voima, joka ihan oikeastikin vie koko ajan eteenpäin. Rakkaus on laji, jossa en kovin helposti luovuta. Uskon vakaasti siihen, että jokainen lyhytkin suhde on portti seuraavaan. Itselleni yhden illan jutut eivät sovi enkä ole niitä koskaan harrastanut, mutta ihastunut olen monia kertoja ja melkein aina yhtä tulisesti. Uskon, että tulinen ihastuminen on vetänyt minua kohti niitä ihmisiä, joilta minun on pitänyt oppia jotain matkalla kohti sitä enemmän oikeaa.
Jos jokaiseen oppiläksysuhteeseen suhtautuu älyttömän suurilla odotuksilla ja lyö tulevaisuuden jo mielessään lukkoon, voi sattua lujaa sitten, kun suhde päättyy. Minä olen tuotakin tehnyt monta kertaa ja särkenyt sydämeni. Aina sydän on kuitenkin eheytynyt, vaikka eron hetkellä en eheytymiseen ole uskonutkaan. Aika kuitenkin parantaa, jos itse antaa parantumiselle luvan ja mahdollisuuden.
Minusta on ollut viime vuosina ihanaa oppia irti päästämisen taitoa. Jos alkanut suhde tai vaikka vain pelkkä tapailu on alkanut tuntua pahalta, on pitänyt päästää irti. Sydän on sanonut usein, että päästä irti, mutta pää on halunnut järkeillä ja pitää kiinni. Jos suhdetta jatkaa järkisyillä ja sydän huutaa vapautusta, voi miettiä, kummalle silloin antaa päätäntävallan: pelolle vai rakkaudelle. Olen kokenut, että kun tekee eron oikein perustein ja sydämen ääntä kuunnellen, jää suhteesta hyvä ja kiitollinen olo. Usein varsinkin ajan päästä on myös hölmö olo omista valinnoista. Onneksi hölmöys ja hölmöt valinnat ovat nekin osa ihmisyyttä.
Joopa joo. Köniin on rakkausrintamalla tullut monta kertaa ja tulkoon lisääkin, jos on tullakseen. Jotain kohti ollaan menossa ja jos epätoivo meinaa iskeä, pistän Kaikki askeleet soimaan päättymättömästi niin, että uskon taas, että jossain se ritari lymyää…
Mistä biisistä sinä saat voimaa?
Kuva: Mika Wallasvaara by MWallasvaaro Photos