Kai sä kerroit sille, että oot trans?

Transtausta. Milloin siitä kuuluu kertoa? Tinder-profiilissa, keskustelun alussa, ensitreffeillä vai vasta kysyttäessä? Olin monien läheisteni tavoin itsekin huolissani mahdollisista seurustelukumppaneistani. Onhan transtaustani kuitenkin asia, joka voisi saada jonkun kääntymään kannoillaan. Parempi siis puhua asiasta heti. Sorruin siis ajattelemaan itseäni turhankin uniikkina. Ajattelemaan, että nämä pohdinnat olisivat vain transihmisten asia. Lopulta kuitenkin ymmärsin sen, että nämä kysymykset kuuluvat meille kaikille, sukupuoli-identiteetistä riippumatta. Onhan meillä kaikilla asioita, jotka voisivat saada jonkun toisen kääntymään kannoillaan. Joillakin se on kysymys lapsista tai avioliitosta, terveydentila, jokin ulkonäköön liittyvä seikka tai esimerkiksi perhesuhteet. Minulla se voi olla transtaustani tai sitten jokin aivan muu. Käännöspaikkoja on siis monenlaisia ja tulisin niitä itsekin kohtaamaan. Jotkin voivat olla sellaisia, että ne kohdatessani voin joutua miettimään asioita uudestaan, tekemään työtä tai jopa luopumaan asioista. Tuntemattoman vuoksi tuskin olisin helposti valmis moista tekemään. Siksi kaikkea ei ehkä läväytetäkään heti toisen eteen, vaan edetään hitaasti ja kohdataan jokainen käännöspaikka yksitellen ja ajallaan. Annetaan toiselle aikaa tutustua, jotta hän voi aidosti tietää minne suuntaan tahtoo käännöspaikalta jatkaa. Niinpä nykyään, kun joku kysyy, että olenhan muistanut kertoa transtaustastastani, vastaan ”Kyllä. Heti kun se oli ajankohtaista.”

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Parisuhdekriisin juoni?

baby-428395_1280.jpg

Olen kuluneen kevään aikana pyynnöstä useamman kerran pohtinut, mikä pusertaa puolisoiden välit kriisiksi asti ja onko suhdetta sen jälkeen mahdollista vielä jotenkin korjata. Vuonna 2012 julkaistun väitöstutkimukseni perusteella näyttäisi siltä, että vaikeudet syntyvät monesti yllättävän samankaltaisten tekijöiden summana.

Vallitseva ylikuormittava elämisen tahti johtaa helposti puhumisen vaikeuksiin.

Leo Tolstoin Anna Karenina romaanin avauslause ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan” ei ole aivan todenmukainen. Myös onnettomuudelle löytyy silloin tällöin tunnistettava juoni.

Kukaan meistä ei elä elämäänsä kulttuurisessa tyhjiössä. Vallitseva ylikuormittava elämisen tahti johtaa helposti puhumisen vaikeuksiin. Ei ehditä eikä jakseta kuunnella, mitä toisella on oikeasti mielessä. Työn ja lapsiperhearjen yhteensovittaminen höystettynä odottamattomilla kriiseillä kuten työttömyydellä, läheisen sairastumisella tai kuolemalla kiristävät puolisoiden välit äärimmilleen. Kun tähän lisätään vielä toimimaton puolisoiden välinen kotityönjako, kyvyttömyys kertoa omista parisuhdeodotuksista sekä suhteet kolmansiin osapuoliin, eron toteutuminen ei ole kaukana.

Tieto saattaa tuntua helpottavalta. Kaikki onnettomuus ja suru eivät aina osu kohdalle sattumalta. Joskus niinkin käy. Osalle vaikeuksista voidaan tehdä silti paljon.

Samaan havaintoon päätyivät Osmo Kontula ja Maaret Kallio kirjassaan Happy End (WSOY 2015). He haastattelivat tutkimukseensa pareja, jotka olivat onnistuneet säilyttämään seksuaalisen lämmön ja läheisyyden pitkissä parisuhteissaan. Parit olivat tietoisesti panostaneet suhteensa hoitamiseen ja vaikeuksien selättämiseen. Merkittävä osa heistä oli osallistunut vuosien saatossa erilaisille parisuhdekursseille ja avioliittoleireille.

Kaikki onnettomuus ja suru eivät aina osu kohdalle sattumalta.

Viimeisimmän Väestöliiton perhebarometrin mukaan suomalaiset saavat yhä vähemmän lapsia. Lapsiperheen arki houkuttelee entistä harvempia. Yhtenä tärkeänä syynä lapsenhankinnan lykkäämiseen pidetään kumppanin puutetta.

Tällä hetkellä varsinkin nuorilla sekä monilapsisilla perheillä on toimeentulovaikeuksia. Jotta perheyhteisö voisi vallitsevissa olosuhteissa riittävän hyvin, se tarvitsee ympärilleen kaiken mahdollisen tuen. Perheen merkitys on yksilöllisen hyvinvoinnin kannalta kiistaton. Vertaisten ja muiden yhteisöjen antama tuki on niin tavallisen arjen kuin vaikeiden kriisienkin työstämisessä verraton apu. Miten, sitä aion tulevissa blogeissa pohtia.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *