Joululahjan ideoiminen rakastetulle – riemua vai mitä?
Joulu lähestyy. Eräskin mukavimmista asioista sen suhteen on, että saa järjestellä ja valmistella lahjaa rakastetulle. Joululahjan ideoiminen on rentouttavaa, koska se on luovaa ajattelua. Kaikenlaiset hajanaiset ideat vuoden varrelta ja aiemmilta jouluilta ja syntymäpäivien yhteyksistä sekoittuvat miellyttävällä tavalla kehkeytyviksi visioiksi siitä, millainen paras lahja juuri nyt voisi olla.
Joululahja rakastetullehan on julistus siitä, minkä kokee olevan kivointa ja ihaninta toiselle juuri nyt. Lahjan antaminen on wau-hetken tarjoamista. Siksi siinä tarvitaan luovuutta ja aikaa myös, jotta luovaan prosessiin ehtii paneutua.
Hyvässä joululahjassa rakastetulle on minusta aina useampi osa. On hauskaa arvella, miten voisi rakentaa pakettiin peräkkäisten kivojen asioiden ketjun – miten tekee sellaisen lahjan, joka aukeaa ja aukeaa ja aukeaa vielä kerran, niin että hyvä mieli ja ilo kokee joululahjaisen huipentumisen.
Siksi on kivaa miettiä muun lahjan lisäksi joululahjan pakettiakin, joka voi olla yksi lahja jo itsessään. Ja voiko paketti olla jonkinlainen kätkö, jota tutkimalla löytää lisää lahjan osia? Ja pakettikin voi olla piilossa, ja sitä saa etsiä vihjeiden avulla kotoa tai jostain muualta, ja siihen liittyy ehkä retki; mielikuvitus saa vapaasti kukkia, kun suunnittelee lahjaa rakastetulle.
Hyvä joululahja kurottuu mielestäni myös tavalla tai toisella aikaan, sekä taaksepäin että eteenpäin. Se sisältää jotain viittauksia ja jälkiä eletystä ja koetusta, ja asettuu myös jonnekin tulevan vuoden jänteelle. Millaisia osia lahjassa onkaan, jokin niistä pitää sisällään jotain, mikä tulee koettavaksi vielä myöhemmin. Sillä tavalla lahja on siis sekä ajatus meistä ja toive meistä.
Ihmiset näkevät paljon vaivaa kaikenlaisten asioiden suhteen, ainakin käyttävät paljon aikaa ja voimiaan ihan kaikenlaisiin päivittäisiin ohjelmiinsa, töihinsä, omaksumiinsa velvollisuuksiin ja omiin pyrkimyksiinsä.
Joulun valmisteluun käytetään sekä aikaa, voimia että vaivaa niin paljon, että kollektiivinen joulustressi näyttää toisinaan uhkaavan – mutta luulisin, että lähinnä siksi, että rakkaille halutaan tarjota juuri niitä wau-kokemuksia. Ja jokainen rakentaa rakkaille ihmisille juhlia itse arvostamistaan elementeistä. Joulussa niitä on käytettävissä yllin kyllin. Minulle juuri joululahjan suunnittelu, laatiminen ja kokoaminen sattuu olemaan hauskinta.
Ehkä se on niin hauskaa osaltaan siksi, että rakastettuni osaa niin ihanasti ilahtua minun lahjoistani: minusta tuntuu lahjan antajanakin rakastetulta.
Ja tietysti lahja on vastavuoroinen kokonaisuus: lahjaa vastaa toisen lahja itselle, tai ainakin niin joulun odotus menee. Rakastettuni lahjat – ne todella ovat riemukkaita. Niin että en tiedä ihan varmasti, kumpaa odotan enemmän, lahjan antamista vai sittenkin lahjan saamista häneltä. Molempia!
Vielä melkein kaksi viikkoa aikaa. Vielä ehtii vaikka mitä. Mielikuvitus kukkikoon!