Joulu on raaka juhla

Mielikuva joulusta on usein se, että Herttasen perhe kokoontuu yhteen ja viettää joka vuosi joulujen joulua; syö hyvin, laulaa yhteislauluja ja hymyssä suin iloitsee joulun tunnelmasta.

Ja paluu todellisuuteen…onneksi monilla on ihana perhejoulu. Yllättävän monella ei kuitenkaan ole. Joulu voi olla pelottavan yksinäinen ja paineinen juhla ja se voi herättää monenlaisia tunteita. Moni huokaa joulun jälkeen, kun arki taas alkaa.

Kun omassa elämässä on kaikki hyvin, on ehkä vaikea ajatella oman kuplan ulkopuolista maailmaa. On tilanteita, joihin ei voi heti vaikuttaa, mutta aina voi yrittää auttaa lähellä olevia ja helpottaa vaikka ihan pienelläkin eleellä.

En tiedä, mitä itse ajattelin ja tunsin silloin, kun olin vielä naimisissa ja vietimme perusperheen perusjoulua. Nyt kun omassa elämässä kaikki on toisin, tulee ajateltua paljon kaikenlaista:

Miltä tuntuu joulu masentuneesta, hiljattain eronneesta isästä tai äidistä jonka lapset ovat eksän luona ja siitä vanhemmasta, joka yrittää luoda joulun ilman rahaa?

Miltä tuntuu lapsesta, jonka vanhemmat juovat monta päivää putkeen?

Miltä tuntuu, kun perheenjäsen makaa joulun aikaan sairaalavuoteella ja taistelee elämästään?

Miltä tuntuu siitä pariskunnasta, joka on päättänyt erota ja yrittää viettää viimeistä joulua yhdessä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Joulu on siitä raaka juhla, että se kertoo paljon omasta elämäntilanteesta. Joskus juhlapyhä voi paljastaa omassa elämässä tarpeen muutokseen. Juhla pysäyttää ja voi pakottaa katsomaan asioita, joita tavallisesti ei haluaisi katsoa.

Mikä on sinun joulusi sanoma?