Jokaisen näköiset polttarit
Istun rovaniemeläisessä hostellissa. Käynnissä on ystäväni polttarimatka.
Saadessani bestmanin roolin kysyin hänen ajatuksiaan polttareista. Alkuun hän ei kaivannut niitä lainkaan. Koitin kuitenkin kannustaa miettimään asiaa vielä uudestaan rauhassa ja vaikka ihan uudelta kannalta.
Näen polttarit läheisen ihmisen ja tämän onnen juhlistamisena. Häissä juhlistamme ihmisten välistä rakkautta, heidän suhdettaan. Ystävääni ja hänen puolisoaan. Halusin sen lisäksi päästä muistamaan ja juhlistamaan myös pelkästään ystävääni ja sitä, että hän on löytänyt rinnalleen ihmisen, jonka kanssa tahtoo arkeaan jakaa.
Polttarit, kuten juhlat ylipäätään, saavat näyttää ihmiseltä itseltään.
Keskusteluiden ja pohdintojen jälkeen löysimme ratkaisun. Kahden miehen matka pakkassäiden perässä pohjoiseen. Ilman suurta joukkoa, hulluja asuja tai julkisia tehtäviä. Vain kaksi ystävystä, kasa lämpimiä vaatteita sekä valkea lapin luonto.
Polttarit, kuten juhlat ylipäätään, saavat näyttää ihmiseltä itseltään. Joillekin niihin kuuluu perinteisiä elementtejä, toisille taas ei. Perinteisistä juhlista ei tarvitse luopua vain, koska ei tahdo juhlia niitä niin kuin yleensä. Voi löytää oman tapansa.
Minulle juhlan ideana on juhlistaa juhlittavaa, joten tuntuu vain luonnollista, että se myös näyttäisi häneltä itseltään. Kaikissa muodoissa.