Jokainen suhde on täsmälleen oikean mittainen? #pitkä parisuhde

Viikon teemana Rakkauden roihu-sivustolla on pitkä parisuhde. Millä kriteereillä voidaan puhua pitkästä parisuhteesta? Perinteisesti sillä taidetaan tarkoittaa sitä liittoa, joka kestää nuoruudesta kuolemaan asti. Vuosikymmenten liittoa, jossa on yhdessä eletty elämän myötä- ja vastoinkäymiset.

Muistatko vielä teinivuosien seurustelusuhteet? Sen tunteen, kun joku kysyi, että ”rupeekko oleen mun kaa? Ja sitten oltiin ja pussailtiin pari viikkoa. Vaikka nuorten parisuhdeharjoittelut kestäisivät lyhyenkin aikaa, aikuisen silmissä, voivat ne olla hyvin vakavia, tosissaan otettavia ja tunteisiin käyviä suhteita. Aikuisena ei voi vähätellä nuoren kokemuksia.

Harjoittelusuhteiden kautta edetään kai tavallisimmin kohti sitä suhdetta, jossa viivähdetään vähän pidemmän aikaa, tehdään lapset, eletään perhe-elämää, jaetaan ruuhkavuodet ja kiihkeimmät työelämävuodet. Melkein kaikille ihanne on varmaan se, että juuri tuossa suhteessa ja perheessä saa elää mieluiten loppuelämän ajan. Alttarin äärellä ja juhlahumussa lähes jokainen uskoo siihen, että tämä on se oikea parisuhde.

Lähes puolet avioliiton solmineista joutuu pettymään ja toteamaan, ettei tämä kestänytkään. Syystä ja toisesta parisuhde ei tyydytä ja joudutaan luovuttamaan ja pistämään elämä uusiksi. Se siitä pitkästä parisuhteesta sitten. Miksi tuossa vaiheessa, kun on joutunut eromaan, joutuu tuntemaan itsensä myös epäonnistuneeksi ja ei ihanteiden mittaiseksi ihmiseksi?

Monesti kuulee sanottavan, että ihmiset luovuttavat suhteissa ihan liian aikaisin. Ettei suhteen eteen tehty töitä eikä sitoudutta tai ajateltu ihan loppuun asti. Omassa työssäni näen paljon parisuhteisiin liittyvää kipuilua ja uskaltaisin varovaisesti todeta, että monesti parisuhde on ollut ihan riittävän pitkä tai suorastaan liian pitkä. Voidaanko edes puhua kesken jääneistä suhteista?

Itse olen saanut paljon lohtua siitä ajatuksesta, että parisuhteessa sitoudutaan yhteiseen kasvuun tarkoituksenmukaiseksi ja ennalta määrätyksi ajaksi. Ihan kuin ihmiselämä; ei ole kesken jäänyttä elämää vaan meille on annettu elinpäivät jo ennen syntymäämme tähän maailmaan.

Onkohan niin, että suhteillekin on määrätty tietty elinkaari jo ennen niiden syntymää?