Jatkuvan rakastumisen tilaan löytyi resepti pohjaan asti avautumisesta
Rakkaus tuli ja yllätti minut. Vapisen sen iskusta edelleen. Löysin ihan kesken elämääni ihmisen, joka vaikutti minuun ennenkokemattomalla tavalla. Maailma puhkesi kevääseen. Kaikki se, mitä sitten olen käynyt läpi, tuntenut ja kokenut on hämmästyttävintä, mitä minulle on tapahtunut.
Katse, keskusteluja, kirjeitä. Kaikki alkoi kohtaamisesta ja avautumisesta toisiamme kohti: oman itsen avaamisesta toisen katselle, joka oli kiinnostunut ja utelias. Avautumista seurasi vuorovaikutus ja heti sen askelissa tuli yhteys. Yhteys on vaatimattoman kuuloinen sana, mutta se kätki sisälleen vastustamattoman voiman. Sellainen yhteys, joka syntyi tämän rakkaustarinan perustaksi, tuntuu koko kehon läpi kulkevana vetovoiman tunteena. Kun kirjoitan siitä tässä, tunnen sen itsessäni ja haluan heti astella huoneen poikki tuon ihmisen luo.
Se on hyvin nautittava tuntu.
Rakkaus, joka minut täyttää – tämä rakkaus, johon aamulla herään, jossa päivän kuljen ja johon illalla nukahdan – kasvaa joka päivä samasta perustasta josta se sai alkunsa: auki olemisesta, kiinnostuksesta, vuorovaikutuksesta ja yhteydestä. Niistä syntyy intohimon kultainen sekoitus. Hullaantumisen tuntu kiertyy niistä auki. Hellyyttä ei olisi tällaisena ilman niitä.
Merkityksellisissä ihmissuhteissa, ovat ne sitten sukulaisuuksia, ystävyyksiä, naapuruuksia, on ainakin jonkin verran keskinäistä avautumista. Parisuhteissa pitäisi tietysti olla paljonkin. Siitähän jatkuvasti kirjoitetaan, avautumisen ja kohtaamisen tarpeesta pariskuntien kesken. Olen aina pitänytkin itseäni hyvin avoimena ihmisenä ja pyrkinyt sukulaisuuksissa, ystävyyksissä, naapuruuksissa ja parisuhteessa kohtaamisiin ja keskusteluihin, joissa kerrotaan omista tunteista ja kuunnellaan toista.
Mikään ei kuitenkaan ollut valmistanut minua siihen, millaisena avautuminen yhtäkkiä tapahtui tämän ihmisen kanssa, jonka aiemmin olin tuntenut vain nimellisesti. Hyvin nopeasti minusta tuntui, että saatoin aueta kaikkein sisimpään saakka, vailla varovaisuutta. Kun seisoimme kadunkulmassa, tuntui että hän olisi voinut laittaa kätensä minun lävitseni.
Näytin itseni kokonaan ihmiselle, joka rakensi sille tilan asettumalla minua vasten. Samoin avautui hänkin, kuin pohjaan saakka kirkas vesi, ja siitä me synnyimme. Avautuminen oli niin syvä, vuorovaikutus niin ravitseva ja yhteys niin voimakas, että se oli vastustamatonta. Minun oli seurattava, en halunnut elämässäni mitään muuta niin kuin sitä.
Jollekulle olen yrittänyt kuvailla, kuinka tämä rakkaus on ihme. Tunnen niin voimakkaita ja mullistavia tunteita, etten pysty käsittämään niitä, pystyn vain ottamaan vastaan ja elämään ne. Sellaisiahan ihmeet ovat: käsittämättömiä asioita, jotka tapahtuvat ihmisille. Rakastuminen, joka tapahtui, jäi pysyväksi tilaksi. Tämä rakastuminen vain jatkuu ja jatkuu, ja meidän välisessämme jatkuvassa kohtaamisessa olen auennut yhä syvemmälle, sellaisiin kokemuksiin itsestäni, joihin en ennen ollut ylettänyt, joita en ollut aavistanutkaan. Rakastettuni on kuljettanut minua uusiin huoneisiin itsessäni, aiempien ovien taa.
Katson häntä tuossa tekemässä työtään tietokoneella nojatuolissa. Lumoudun välittömästi. Hän kiinnostaa minua tuhansin tavoin: olemuksensa, piirteensä, persoonansa. En koskaan ole kohdannut ketään sellaista kuin hän. Minä olen tässä ja elämäni on näin, koska hän on, ja on ottanut minut vastaan ja lähelleen ja rakastaa.
Minä koetan jokaisena päivänä tapailla hänelle sanoja siitä, mitä hän saa minut tuntemaan, mitä sisälläni koen, mikä ajatus minulle tässä rakkaudessa elämisestä on ehkä tänään virinnyt. Puhun onnellisuudestani, kerron peloistani kun ne hiipivät, näytän häpeäni kun se nousee. Elän tätä avoinna olemisen tilaa ja koen kuinka kasvan ja syvenen.
Ihminen elää rakkaudesta ja leivästä. Tänään leivoin rakastetulleni pullaa, suuren yhtenäisen pitkon puolen litran taikinasta. Yksi pieni hassu juttu arkeen identiteetin ja tunnesuhteen universumia luotailevien kuvailujen ja kysymysten lomaan. Se oli ylettömän suuri pulla, hullun iso. Ehkäpä se sopii tällaisen kohoavan rakkauden ja ylenpalttisen rakastumisen kuvaukseen. Hän sanoo, että “ihanaa”. Ojennan suurimman viipaleen lautasella ja annan suudelman.