Jaettu ilo

Tämä kuva saa minut yhä uudestaan ja uudestaan iloiseksi. Siinä on tyttäreni ystävänsä ja pikkupikkuserkkunsa kanssa. Kuva on jo parin vuoden takaa. Mikä ilo yhteisestä hattarasta.

Monien pariskuntien vaikeutena on osata jakaa yhdessä asioita. Jaettu aika, raha, huolenpito ja tekeminen yhdistävät. Mutta moni ei osaa. Olisi pitänyt opetella.  

Jos on jo lapsena saanut kokemuksen kahdenkeskisyydestä, se taito on tallella myös aikuisena. Siis, että voin olla toisen lapsen tai aikuisen kanssa omana itsenä ja tehdä jotakin yhdessä, jutella, olla vaan. Halata. 

Kun toisen kanssa on vaikeaa olla (tai itsensä kanssa), on helpompi paeta yhteyttä työhön, alkoholiin, someen, uutisiin, nettipornoon, syömiseen, liikuntaan ja mitänäitänyt on. Mihin vain.  Kun yhteys toiseen tärkeään ihmiseen katkeaa, mielessä herää hätä: olenko yksin täällä? Välittääkö kukaan? Pelko voi näyttäytyä joko ylimielisenä tai arkana vetäytymisenä, toisen vaatimisena omaan tahtoon, tavaroiden paiskomisena, mököttämisenä tai hyökkäämisenä. Mutta jos vain saisi sanottua, että mua pelottaa ja mua surettaa, kun en ole varma, että olenko sulle tärkeä. Sellaista taas on vaikea sanoa jos ei ole turvallista olla. Vaatii äärimmäistä turvallisuutta olla rohkea ja läheinen. 

Sellainen, joka kokee olonsa turvalliseksi ei alista tai hyökkää tai vetäydy henkisesti tai fyysisesti pois paikalta.  Sisäisesti turvallinen ihminen voi jakaa toisen kanssa hattaran ja aikaa ja rahaa, kannustusta ja kuuntelua. Jakaminen ei ole itseltä pois vaan merkillisesti hattaraakin on jotenkin enemmän, kun sen jakaa tärkeän toisen kanssa. 

Lämpimin terveisin,

Minna Tuominen

 

Parisuhdeviikko ja parisuhdehuoltamo lähestyvät. Tervetuloa opettelemaan sinne toisen erilaisuutta 

https://parisuhdekeskus.fi/parisuhdehuoltamo-2018/