Jäädä vai lähteä?

Tiedän niin paljon ihmisiä, jotka elävät aika ikävissä parisuhteissa. On puhumattomuutta, pettämistä, väkivaltaa, päihteiden väärinkäyttöä ja muuta vallankäyttöä. Eikä ikävän parisuhteen tarvitse edes olla mikään draamanäyttämö, kun on paha olla toisen kanssa, niin sitten on.

Oma avioliittoni kaatui siihen, että minulla oli liitossa paha olla siksi, etten kokenut saavani kokemusta todellisesta kumppanuudesta. Punnitsin usean vuoden ajan, uskaltaisinko lähteä. Ja asumuseron jälkeenkin vielä veivasimme moneen otteeseen. Ymmärrän siis todella hyvin sitä, ettei eropäätöstä ole helppo tehdä.

Jokainen epätyydyttävässä parisuhteessa elävä tietää, miltä se tuntuu. Mahaan sattuu ja kurkkua kuristaa, väsyttää ja voimat tuntuvat hävinneen. Keho reagoi. Kuuntele, mitä se haluaa sanoa. Oman liittoni kohtalon päätin siinä kohtaa, kun minulta otettiin sydänfilmiä ja pääkuvaa ja nielin sairaalassa letkua. Paha olo näkyi lopulta todella kovina mahakipuina.

Parisuhteessa pahoinvointi tuntuu myös jatkuvana kelana päässä. ”Uskallanko?”, ”Mitä jos kuitenkin?”, ”Mitä jos vika onkin minussa?”, ”Voisinko omaa asennettani muuttamalla vielä pelastaa suhteen?” ja monta muuta ajatusta ja kysymystä. Pää on lopulta niin täynnä, ettei enää tiedä, mistä lähtisi kelaa purkamaan eikä päätöksenteosta meinaa tulla mitään.

Omaa parisuhdetilannetta pohtiessaan moni nainen pohtii ratkaisuaan ystävien kanssa. Me naiset etsimme usein sosiaalista tukea ja hakeudumme myös ammattiauttajien juttusille siinä kohtaa, kun emme enää halua rasittaa ystäviämme. Kannattelemme muita usein silloinkin, kun itse tarvitsisimme tukea ja turvaa. Omasta kumppanista tekisi mieli revittää kaikki auki ja samalla haluaa suojella suhdetta, etteivät muut ajattelisi kumppanista tai parisuhteesta pahaa. Ystävien aito tuki on ihanaa, mutta joskus ystävät asettuvat niin voimakkaasti kaverinsa puolelle ja kumppania vastaan, että sekin tuntuu vaikeuttavan ero- tai jäämispäätöstä.

Oikeasti todella moni nainen jättää eropäätöksen tekemättä siksi, että he ovat kuin äitejä miehilleen. Olen niin usein kuullut sitä, miten nainen ei uskalla lähteä, koska pelkää miehen ”tekevän itselleen jotain” tai ettei mies pärjää. Ylivastuullisissa kumppaneissa elää toive siitä, että heidän rakkautensa parantaa. Asia taitaa olla päinvastoin; kun toiselle osapuolelle ei anna hänen osuuttaan vastuupallosta, ei muutos ole mahdollinen. Varmasti miehelläkin voi olla vastaavia tilanteita, itse kuulen useimmiten ainoastaan naisten tarinoita.

Monelle parisuhteen vaikeudet ovat kuitenkin edelleen yksityisasia; salattu ja vaiettu ja jotenkin häpeällinen juttu. Edelleen moni ajattelee, että parisuhteen pahoinvointi kertoo epäonnistumisesta. Itse ajattelen niin, että totuus tekee vapaaksi. Kaikki auki vaan ja elämä alkaa virrata. Jos ei nyt ihan hengenvaaraan itseään, vaikkapa parisuhdeväkivallan vuoksi, saata. Ja jos saattaa, on turvauduttava ammattiapuun.

Minusta parisuhteessa on oltava hyvin rehellinen itselleen. Vaatii paljon rohkeutta olla omien tarpeiden äärellä ja kysyä, onko tämä se suhde, jossa omat tarpeeni saavat tyydytystä. Eikä tässä vielä kaikki. Kun omat vastaukset ovat selvillä, on iso työ vielä edessä. Kun on selvää, ettei suhteen jatkamisessa ole järkeä, on ryhdyttävä pelkojenpoistojumppaan. Ja kun päätös on, että jää, mutta suhde kaipaa remonttia, on ryhdyttävä toimeen eikä pidettävä hanskoja maata kohti – odottaminen ja pelkkä hiljaa toivominen harvoin tuottavat toivottua lopputulosta eli parempaa parisuhdetta.

Sinussa on voimaa enemmän kuin uskotkaan tekemään päätöksen, joka on itselle rakkaudenteko.