Ihan tyhjä tunneakku
Pienenä minua monesti ärsytti äitini kysymys: ”Onko sun tunneakku ihan tyhjä?” Hän päätteli sen siitä, että menetin malttini pienistä asioista, mökötin ja kiukuttelin. Maailma tuntui kaikin tavoin epäreilulta paikalta. Ja useimmiten kysymys osui kaikessa raivostuttavuudessaan aivan oikeaan.
Aikuisena olen huomannut, että sisälläni on kaksi eri olosuhteissa täyttyvää tunnetankkia. Toinen latautuu yksinäisyydessä, toinen ihmisten seurassa. Ja ei keiden tahansa ihmisten, vaan ainoastaan tunnekumppanin – oman puolison. Kukaan muu ei kelpaa. Huomaan välillä, että kuopus yrittää täyttää äidin tunnetankkia samoilla keinoilla kuin hän on huomannut isänsä tekevän: halaamalla, mukavia juttelemalla tai iltateeseuraksi asettautumalla. Ihan oikeita keinoja hän on elämää havainnoidessaan keksinyt. Niin se yksinäisyys, sitäkin tarvitsen paljon. Useimmiten selvittelen ajatuksiani lenkkipolulla, uimaradalla tai kirja kädessä peiton alla makaamalla.
Aikuisena olen huomannut, että sisälläni on kaksi eri olosuhteissa täyttyvää tunnetankkia.
Eräänä iltana tulin pitkän päivän jälkeen kotiin. Olin aamusta iltaan luotsannut muiden työskentelyä, kuunnellut, ideoinut ja palaveroinut. Työskennellyt sen tankin varassa, joka täyttyy yksinäisyydessä. Ja hyvältä oli tuntunut.
Mutta tunnesuhteessa latautuva puoli minusta ammotti illalla tyhjyyttään. Olin antanut kaikki voimavarat muille ja olin aivan puhki. Tahdoin tulla huomatuksi ja halatuksi. Heti. Ihan heti kun astun ovesta sisään. Ja olin syvästi loukkaantunut, kun tarpeeseeni ei oitis vastattu. Piti itsekin jäädä oikein matkan päästä tarkastelemaan, mistä moinen mielenmuutos. Töissä olin helposti aikuinen itseni, mutta kodin ovesta sisään astuessani voimaan astui pieni, tarvitseva minä.
Tahdoin tulla huomatuksi ja halatuksi. Heti. Ihan heti kun astun ovesta sisään.
Parisuhteesta ei turhaan sanota, että se on ennen muuta tunnesuhde. Muut ihmissuhteet eivät sitä samalla intensiteetillä ole. Tunnesuhde tarvitsee jatkuvaa tankkaamista, jotta elastinen läheisyyden tunne säilyisi. Jos tunnetankki pääsee täysin tyhjentymään, seurauksena on syvä pettymys ja suhteesta vetäytyminen.
Millä keinoilla tunneakkua voi sitten täyttää? Keinot ovat useimmiten aineettomia: puhumalla, kuuntelemalla ja toisen kainaloon käpertymällä. Säännöllisesti. Melkein joka päivä, mikäli mahdollista. Silloin tunneakku pysyy niin täynnä, että mieli säilyy helpommin leppeänä.