Älypuhelin: hyvä renki, huono isäntä

Raskauteni on nyt suunnilleen puolivälissä. Alun jännitys, innostus ja keskenmenon pelko on vaihtunut vähitellen sen miettimiseen, millainen äiti minusta tulisi. Sosiaalisen median äitiryhmissä on kannustusta ja tsemppausta tupakasta vieroittumiseen ja suositellun raskausruokavalion noudattamiseen. Itse olen nyt raskauden myötä havahtunut älypuhelimen käytön määrään.

Turun Yliopiston ja Kalifornian Irvinian yhteistutkimuksessa saatiin juuri selville, että vanhemman ja lapsen välinen katkeamaton vuorovaikutus parantaa lapsen tunteiden säätelyä. Tätä häiritsee tutkimuksen mukaan esimerkiksi vanhemman liika älypuhelimen käyttö, kiire ja stressi.

Omassa arjessani olen huomannut kaivavani älypuhelimen joskus esiin jopa silloin, kun haluaisin viettää aikaa mieheni kanssa. Viime kuukausina olenkin alkanut opetella tapoja, joilla saan rajattua omaa älypuhelimen käyttöäni. Ensimmäisenä taitona opettelin mykistämään pikaviestiohjelmien ryhmiä. Toisena taitona olen opetellut tietoisesti keskittymistä asioihin, joita pidän tärkeinä ja välttämään jatkuvaa rutiininomaista kännykän tarkistamista. Kun elämässä tapahtuu tärkeitä asioita muussa sosiaalisessa ympäristössä, yritän opetella silloin kännykän pitämistä laukussa tai kokonaan sivussa. Kolmantena taitona, jota olen yrittänyt opetella, on taito pitää pintansa mainosten ja sosiaalisen median luoman paineen alla, erityisesti nyt raskaana ollessa. Vauvatavaroiden markkinoijat, ruokasuosituskriitikot ja vailla asianmukaista koulutusta olevat lääkkeiden ja rohtojen suosittelijat ovat toki haaste raskaana olevalle myös kasvokkain tapahtuvissa kohtaamisissa.

Se täytyy mainita, että sosiaalinen media ja älypuhelin ovat tuoneet myös paljon hyvää elämääni. Se on avannut monia ovia, auttanut verkostoitumaan ammatillisesti, opettanut töissä käytettävän työkalun käyttöä ja sen avulla löysin raskausaikana samassa tilanteessa olevia ja olen saanut vertaistukea. Sen kautta pystyn myös pitämään yhteyttä moneen tuttuun, ulkomailla asuviin kavereihin ja tekemään muutoin yksinäisestä neulomisharrastuksesta yhteisöllisen. Älypuhelin tuonut arkeeni sujuvuutta, auttanut löytämään tuntemattomiin paikkoihin ja muutenkin nopeuttanut ja suoraviivaistanut monia asioita.

Joskus käteeni tarttui vanha kirja, jossa oltiin huolissaan siitä, miten aikakauslehtiin uppoutuminen vie ihmisiltä herkästi aikaa tärkeämmiltä asioilta. Älypuhelin ei ole siis ensimmäinen asia, joka on häirinnyt vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta. Miettiessäni tulevaa elämää lapseni kanssa, haluan elää läsnäolevan vanhemman arkea. Haluaisin lukea ja liikkua luonnossa enemmän. Raskausajan koen hyväksi ajankohdaksi aloittaa tämä muutos. Vanha viisaus sanoo, että tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tätä samaa viisautta haluan soveltaa tulevana äitinä erityisesti älypuhelimen käyttöön.

Terveisin Sini Saavalainen