Harmaita päiviä on vain jaksettava ja kaivettava jostain luottamusta kevääseen, uuteen alkuun
Harmaat päivät kuuluvat elämään ja niiden kanssa on vain opittava tulemaan toimeen. Eron jälkeen harmaat päivät haastavat eri tavalla, kuin ennen. Parisuhteen tuomaan tietynlaiseen varmuuteen ja tasaisuuteen tottuu. Se kannattelee. Ankeudessaankin.
Harmaiden päivien raskautta sanoitin hiihtolomalla vastikään eronneen ystäväni kanssa. Hyvänä päivänä jaksaa eron mukanaan tuomaan epävarmuuden, joka väistämättä liittyy uusiin alkuihin. Harmaina päivinä taas taakka tuntuu sietämättömältä. On kuin kävelisi jäällä, joka sulaa alta pois. Elämä on suorittamista ja selviytymistä, kun sisäinen voima on kadoksissa. Askellus on epävarmaa, kun vakaata maata ei jalkojen alla ole.
Harmaina päivinä ei pysty päätöksiin, jotka olisivat välttämättömiä tulevaisuuden kannalta. Luottamusta tulevaan ei tahdo löytyä muutosten keskellä, kun usko omaan itseen horjuu. Ristiriita oman sisäisen kokemuksen kanssa on usein suuri verrattuna siihen, miten muut asian näkevät. Tunne omasta kyvyttömyydestä vie voiton, eikä mikään vakuuttelu auta siihen. Silloin elämä yksinkertaisesta vaatii liikaa. Mutta vaihtoehtoja ei ole. On jaksettava.
Harmaina päivinä pelko saa helposti vallan. Siksi täytyy miettiä tarkkaan kenen kanssa viettää aikaa. Ankeuttajien seura vie viimeisetkin voimat, eikä auta yhtään oman, uuden elämän rakentamisessa. On ihmisiä, joille valittaminen ja negatiivisuus on elämäntehtävä. Harmaina päivinä heitä ei jaksa yhtään. Ja hyvä niin. Sillä niin unelmilla, kuin peloillakin on taipumus toteutua.
Harmaiden päivien toivo on ihmiset, jotka lämmittävät ja rohkaisevat. Ihmiset, jotka kuuntelevat ja kannattelevat. He ovat lahja, valoja pimeyksien reunoille. Kuin tulisija, jossa väsynyt matkamies voi levähtää ja lämmitellä. Hyvä olo, joka heistä jää, säilyy päiviä. He ovat ihmisiä, jotka pelastavat harmailta päiviltä.
Eteisessä halaan ystävääni pitkään. Rämmimme samaa suota ja siksi aavistamme niin hyvin toisen tuskan. Illalla laitan viestin: Olen ihan varma, että meille koittaa vielä valoisammat päivät. Tajuan sanovani sen enemmän itselleni, kuin hänelle.