Haluan oppia tuntemaan maailmaasi

Istun skeittiparkin reunalla. Vieraan maailman äärellä. Maailman, jonka kieltä en puhu ja jonka tapoja en tunne. Maailma, jonne tahdon kuitenkin sukeltaa, sillä tiedän, että siellä on sydämen sykkeesi.

Kysyt arasti kysymyksen toisensa jälkeen, silloin tällöin. Sukupuolesta, moninaisuudesta, kirkosta, uskosta. Tahdot oppia ymmärtämään, sillä tiedät, että niissä on ilma, jota hengitän.

Usein kumppanin mukana tulee maailmoja, tapoja ja arkea, jota emme kenties ole osanneet elämäämme edes kuvitella. Paikkoja ja asioita, joita emme ymmärrä tai, joiden kanssa emme vielä osaa olla. Ne kuitenkin saapuvat elämäämme merkityksellisen ihmisen muodossa, joten emme voi kuin vetää syvään henkeä ja sukeltaa.

Tahdot oppia ymmärtämään, sillä tiedät, että niissä on ilma, jota hengitän.

Minun sydämen sykkeeni ei tarvitse siirtyä skeittiparkkien keskelle eikä kumppanini tarvitse hengittää kristillisyyttä tai moninaisuutta. Meidän on kuitenkin hyvä pyrkiä ymmärtämään ja näkemään. Sillä, jos jokin on lähellä kumppanimme sydäntä olemme todennäköisesti lähellä sitä itsekin. Se voi myös avata ovia ja auttaa ymmärtämään toista entistä paremmin.

Voi olla, etten täysin koskaan pääse syvälle kumppanini maailmaan. Tai sitten sydämen sykkeemme ja hengityksemme löytävät omat tapansa olla ja vierailla toistemme tärkeissä maailmoissa. Sitä ei voi tietää, eikä sillä oikeastaan ole edes väliä. Jokaisella on hyvä olla omat juttunsa myös suhteen keskellä, mutta voi olla hyvä edes yrittää ymmärtää mikä toisen jutuissa häntä kiinnostaa.

Joskus jo sekin riittää, että näkee ja edes yrittää ymmärtää.