Etsin rakastetun kanssa täydellisiä kokemuksia

Tuossa ikkunoiden takana tervapääskypari rakentaa pesäänsä räystään alle. Ne kaartavat jyrkästi vuoron perään ylös ja syöksähtävät takaisin alas. On ilta, ja matalalta paistavan auringon valo on aivan kultainen. Se kertautuu merestä. Puissa on vasta pienet lehdet, läpikuultavan vaaleanvihreät, ja valo tulee niiden läpi. On älyttömän kauniin näköistä, ja tämän talon takaa lehdosta kuuluvat kymmenien lintujen laulut – on loputtoman kauniin kuuloista myös.

Olemme tulleet kevätlomalle tänne, uuteen paikkaan, ennen kokemattomaan. En muista nähneeni ja kuulleeni tällaista kevään ja kesän murroskohtaa missään. Luonto on tässä paikassa poikkeuksellisen rikas, ja se on juuri nyt herännyt talven jälkeen. Meillä kävi hyvä tuuri, lämmin rintama tuli tänne samaan aikaan kuin me. Olemme yhtäkkiä kesässä.

Olemme häkeltyneinä yhtäkkiä toisessa vuodenajassa. Toistelemme toisillemme yhä uudestaan, miten kaunista on. Miten suloisia linnut ovat. Miten riemukkaita. Miten kauniita nämä keväiset orkideat, jotka läikyttävät sinistä ja punaista harmaanvihreille nummimaille. Miten emme ole aikaisemmin missään kuulleet tällä tavalla.

Tätä yhdessä häkeltymistä varten minä tykkään matkustaa rakastettuni kanssa. Olen löytänyt itselleni tästä hyvän tavan olla: etsiä uusia paikkoja, rauhallisia, erityisiä, kokemusrikkaita, ja kokea ne yhdessä.

Vaikuttua yhdessä.

Matkoille lähteminen yhdessä on minusta suunnattoman rentouttavaa. Saa jättää sikseen muun ohjelman ja tekemisen. Mennään yhdessä ja keskitytään kokemaan yhdessä.

Luonnon vaikuttavuuden kokeminen yhdessä on iso juttu. Me olemme eläimiä myös, mekin. Luonnossa voimme kulkea kuin kaksi suurta raukeaa viidakkokissaa. Kävelemme ja ravaamme kylki kyljessä ja seuraamme tunnetta. Seuraamme tuntua.

Kaupunkeihinkin on mukavaa mennä käymään. Tarkkailemme, seuraamme ja osoittelemme toisillemme hauskimpia yksityiskohtia, seinäkirjoituksia, vanhoja kylttejä, ohikulkijoiden edesottamuksia, tietotauluja, vanhojen leipomoiden lattialaattoja.

Tutkailemme, ja keräämme vaikutelmia. Meidän yhteiset näkymme näissä kaikissa paikossa ovat meidän aarteitamme. Tällä tavalla punomme toisiamme yhteen, kokemuksin. Me olemme niissä voimakkaasti, siksi ne on helppoa muistaa väkevästi: ”katso merta tuossa ja tuota rantaviivaa, noita värejä – muistatko siellä-ja-siellä sen paikan, jossa oli koko rinne täynnä unikkoja silloin. Menimme paljain jaloin reunalle saakka.”

Muistoja voimakkaista elämyksistä syntyy arjessa sekä matkoilla, mutta matkoilla on monta päivää pääksytysten antautua yhteiselle ajalle. Kun ulkoiset velvollisuudet otetaan pois, eikä ole mitään pakollista tekemistä, jää vain kokeminen. Saa yhdessä kokea, ajautua ja kokea. Sillä tavalla me pysymme keväässä.

 

Terkuin, J