Erotarina vai rakkaustarina?

Rakkauden Roihu -blogissa viikon teemana on eroaminen. Käsittelisin mieluummin jotain muuta aihetta, koska kirjoitan tätä blogia henkilökohtaisesta näkökulmasta ja rakkaussuhteestani käsin, eivätkä eroamiseen liittyvät kysymykset nyt kosketa minua mitenkään.

Olen eronnut, kyllä. Mutta en usko, että siihen liittyneiden syiden ja asioiden ymmärtäminen juurikaan hyödyttää minua, kun pyrin rakentamaan onnellisuutta nykyisessä liitossani.

Mielestäni on eri asia yrittää välttää eroa kuin syventää hyvää parisuhdetta. Noihin erilaisiin yrityksiin liittyy aivan erilaisia kysymyksiä. Niihin liittyvät eri ihmiset. Pelkästään se tekee kahdesta eri parisuhteesta vertailukelvottomia.

Ei niitä voi vertailla, kuten ei voi ihmisiäkään: parempi ihminen – huonompi ihminen? Ei, ei sellainen ole todellista. Sen sijaan on erilaisia ihmisiä erilaisissa tilanteissa. Eri ihmisten kanssa meissä itsessämmekin aktivoituvat ja tulevat esiin erilaiset sävyt ja osat persoonastamme.

Minä voin toki myöntää, että koen olevani nyt, tässä rakkaussuhteessa ja parisuhteessa parhaimmillani omana itsenäni. Aiemmin niin ei ollut. Siihen oli monia syitä. Tähän nykyiseen tilanteeseen pääsemiseen tarvittiin eroaminen. Mutta juuri muuta yleistä viisautta asiasta ei ole puristettavissa edes minulle itselleni.

Eilisillalla katselimme YLE:n Areenasta löytyvän dokumentin ”Joka toinen pari”, jossa käsiteltiin kolmea avioeroa. Se oli varsin mielenkiintoinen, siten kuin toisten ihmisten elämään sivulta katseleminen aina on kiinnostavaa.

Nuo ihmiset olivat hyvin uskaliaasti avanneet omia kokemuksiaan ja tunteitaan asian äärellä. Mitä niistä jäi katsojalle käteen? Jonkinlainen rohkea olettama siitä, että eipä ollut ihmekään, että ero oli koittanut, jos elämä oli mennyt niin ankeaksi kuin dokumentin kuvaamilla pareilla oli.

Tuosta näkökulmasta eroproblematiikan äärellä on mahdollista tavoitella vertailuja, jotka auttavat hahmottamaan omia vahvuuksia ja onnellisuuden kantavia rakenteita: ”Näyttää siltä, että meillä on tämä ja tämä ja tämä asia, joka pitää meitä toisillemme läheisinä ja suojaa etääntymiseltä.” ”Näyttää siltä, että meiltä puuttuvat nuo ja nuo asiat, jotka tuuppaavat parisuhdetta alamäkeen.”

Kun on eronnut, on omakohtaistakin kokemuksellista ainesta, jota voi tuohon tapaan koettaa muistella. Muisti kuitenkin on mukautuva järjestelmä. Ihminen muistaa tarkoituksenmukaisesti. Erityisesti eroamiseen liittyen jokaisen muistikuvat ovat epäluotettava kartta siitä, mitä varsinaisesti oli ja mitä ei. Mihin se johtaa ihmistä, joka rakentaa uutta suhdettaan uuden ihmisen kanssa? Epämääräisellä ja verhotulla tavalla samoille urille, joilla aikaisemmin tuli kuljettua?

Samaten on huomiokin mukautuva. Ihminen huomaa erityisesti sen, mihin huomio on kiinnittynyt. Siksi ne sisäiset puitteet, joita tätä rakkautta varten rakennetaan tässä hetkessä, ovat ensisijaisen tärkeitä.

Minä uskon ihmisen kykyyn asettua tietoisesti elämään tässä hetkessä. Siksi ajattelen, että se tarina, johon on syytä ensisijaisesti keskittyä, on juuri se, jota elää. Täten rakkaussuhteen olisi syytä saada olla niiden kahden ihmisen tarina, jotka sitä elävät. Vai kumpi on parempi rakastajalle ja rakastetulle, edellisestä suhteesta kannetut viisaudet vai yhdessä löydetyt totuudet?

En yritäkään väittää, etteikö ihminen olisi koko elämänsä summa. Kokemuksemme ovat meissä, ja me myös tapaamme toistaa samanlaisia kuvioita, joilla haetaan vastauksia omiin perimmäisiin tarpeisiin. Nämä helposti kulkeutuvat erojen yli suhteesta toiseen.

Esittäisin vain väitteen, että rakkauden mahdollisuudet ovat siitä huolimatta uniikit. Ne ovat tässä ja nyt, kahden ainutlaatuisen ihmisen välillä.

Eroaminen ei ole määräävä totuus meistä. Sillä, mitä eroamisesta oppii, ei ole käyttöä rakastamisessa. Totuus meistä tässä on se, mitä me nyt teemme. Se, keneksi me tässä suhteessa puhkeamme. Tämä rakkaus. Ja siksipä juuri kannattaa kertoa itselleen ja toiselle sitä tarinaa, joka rakkaus on nyt. Tehdä tämän rakkauden tekoja.

Tämä on kokonaan toinen kirja. Ei jatko-osa. Meille eroaminen on yhtä etäistä kuin Dubai: ei ole aikomustakaan matkustaa sinne. Me aiomme matkamme aivan toisiin paikkoihin.